Viimiset pari viikkoa oon yrittäny ettii sua mun katseella. Oon venannu, et saisin taas kattoo sua suoraan silmiin ja tuntee sen käsittämättömän fiiliksen. Sen, joka saa mut aina miettimään. et mitä just tapahtu. Monet on kysyny, et mitä ihmettä mä näen sussa. Mä en osaa sitä kunnolla selittää, mut sulla on ehkä kauneimmat kasvot ja valovoimaisin hymy, jonka oon koskaan nähny. Sun ääni on miellyttävän pehmee enkä voi olla kehumatta sun kroppaa. Toivottavasti sä ite tiiät kuinka upee oot.
Sä oot yks niistä, joille oon myös kasvotusten kertonu, mitä mä kelaan. En oo katunu sitä hetkeäkään, vaikka sillon jäi ilmaan vähän epämääräset vibat eikä nähty pitkään aikaan. Mua ei kuitenkaan missään vaiheessa pelottanu, et oisit ollu mulle jotenki vihanen tai jotain vastaavaa. Sun hymy pitkän tauon jälkeen osotti ettei mitään pelättävää ees ois ollu. Sä kuitenkin sekotit mun ajatuksia ja tunteita siihen samaan pisteeseen missä ne oli joskus ollu.
Mä olin jo hyväksyny sen ettei mulla oo mitään chänssejä suhun enkä missään kohtaa sen takia edes yrittäny pokata sua tai mitään muutakaan, kunhan kerroin sen kuinka upee oot mun silmissä. Toi meiän jälleennäkeminen kuitenkin sai mut kelaamaan, et mitä jos. Mitä jos, mä yrittäisin lähentyä sun kanssa. Mitä, jos kaikki meniskin toisella tavalla. Mitä, jos meillä oliskin jotain ainutlaatusta. Mitä, jos mä olinkin vaan liian varovainen sillon ja siks mä menetin jotain. Mitä, jos se jotain ois ollu jotain todella suurta ja mieletöntä. Noita ajatuksia tuli loputtomiin ja ne viilsi mua sisältäpäin, sillä luulin hetken toimineeni jotenkin väärin, koska ei mulle yleensä tuu mieleen, et pitäis yrittää uudelleen.
Nyt oon taas päässy noista pahimmista "mitä jos"-keloista irti, mut silti sä pyörit mun mielessä. Oon kai koukussa sun hymyyn ja katseeseen. Tiiäks, sä oot yks niistä harvoista tyypeistä, joita en tunne ja, jotka vois silti vaan yhtäkkiä tulla kertomaan mulle ihan mitä vaan, siis vaik pyytämään apua tai avautumaan tunteista, niin mä oisin heti ilman sekunninkaan mietintää valmis auttamaan, kuuntelemaan, tukemaan tai mitä ikinä se tilanne sit vaatiikin. Mun pitäis kai taas vaan päästää irti ajatuksista, jotka koskee sua, mutta en oo ihan vielä valmis siihen. En oo valmis, vaikka mä tiiän ettei sun tilanne oo mihinkään muuttunu. Voitko vaan pliis kertoa mulle, et koska me nähdään uudestaan?
Sä oot yks niistä, joille oon myös kasvotusten kertonu, mitä mä kelaan. En oo katunu sitä hetkeäkään, vaikka sillon jäi ilmaan vähän epämääräset vibat eikä nähty pitkään aikaan. Mua ei kuitenkaan missään vaiheessa pelottanu, et oisit ollu mulle jotenki vihanen tai jotain vastaavaa. Sun hymy pitkän tauon jälkeen osotti ettei mitään pelättävää ees ois ollu. Sä kuitenkin sekotit mun ajatuksia ja tunteita siihen samaan pisteeseen missä ne oli joskus ollu.
Mä olin jo hyväksyny sen ettei mulla oo mitään chänssejä suhun enkä missään kohtaa sen takia edes yrittäny pokata sua tai mitään muutakaan, kunhan kerroin sen kuinka upee oot mun silmissä. Toi meiän jälleennäkeminen kuitenkin sai mut kelaamaan, et mitä jos. Mitä jos, mä yrittäisin lähentyä sun kanssa. Mitä, jos kaikki meniskin toisella tavalla. Mitä, jos meillä oliskin jotain ainutlaatusta. Mitä, jos mä olinkin vaan liian varovainen sillon ja siks mä menetin jotain. Mitä, jos se jotain ois ollu jotain todella suurta ja mieletöntä. Noita ajatuksia tuli loputtomiin ja ne viilsi mua sisältäpäin, sillä luulin hetken toimineeni jotenkin väärin, koska ei mulle yleensä tuu mieleen, et pitäis yrittää uudelleen.
Nyt oon taas päässy noista pahimmista "mitä jos"-keloista irti, mut silti sä pyörit mun mielessä. Oon kai koukussa sun hymyyn ja katseeseen. Tiiäks, sä oot yks niistä harvoista tyypeistä, joita en tunne ja, jotka vois silti vaan yhtäkkiä tulla kertomaan mulle ihan mitä vaan, siis vaik pyytämään apua tai avautumaan tunteista, niin mä oisin heti ilman sekunninkaan mietintää valmis auttamaan, kuuntelemaan, tukemaan tai mitä ikinä se tilanne sit vaatiikin. Mun pitäis kai taas vaan päästää irti ajatuksista, jotka koskee sua, mutta en oo ihan vielä valmis siihen. En oo valmis, vaikka mä tiiän ettei sun tilanne oo mihinkään muuttunu. Voitko vaan pliis kertoa mulle, et koska me nähdään uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti