Edelleen me ollaan toisillemme lähes tulkoon tuntemattomat. Ei parissa päivässä opi toisesta ku pienen pintaraapasun verran. Sulla on etumatkaa, sillä kysymällä sulle kerrotaan varmasti musta enemmän. Mä taas en voi kysyä keneltäkään susta ja, vaikka kysyisinkin, en sais vastauksia. Mä kuitenkin haluisin tosissani oppia tuntemaan sua paremmin. Siks mua harmittaa, ettei meillä oo ainakaan tänä vuonna enää ku pari päivää aikaa. Ehkä meille ei edes tuu mahdollisuutta tutustua, mut en halua nyt edes miettiä sitä vaihtoehtoa vaan ottaa kaiken irti siitä ajasta mikä meillä on käytettävissä.
Mitä mä oon nyt sua seurannu niin ainakin sulla on hyvä huumorintaju ja sä kohtelet toisia tasa-arvosesti. Me ei olla kauheesti juteltu, sillä mä oon ollu aikalailla omissa maailmoissani. "Sun pitää pitää huolta itsestäs" sanoit ja sait mut hymyilemään. En yleensä avaudu mun henkilökohtasesta elämästä paljoa kenellekään, jota en tunne lainkaan, mut sulle puhuessa ne jutut vaan tuli suusta. Joku sun olemuksessa saa mut tuntemaan mun olon niin rennoks, et se tuntu luontevalta kertoo niitä asioita. Mua kyllä hämmensi se, kuinka nopeesti mä päästin sut mun ihon alle. Sä oot selkeesti jotain erityistä.
Multa kysyttiin, et mitä mä katon tolleen. Kysymys viittas mun leveeseen hymyyn. Meinasin sanoa, et katon sua ja sun tekemistä, mut totesin vaan etten mitään. Muutenkin saan varoa mun sanoja ja eleitä etten paljastais mun sisäistä paloa viettää aikaa sun seurassa. Sä kerrot juttuja susta ja sun elämästä ja voisin kuunnella sua enemmänkin, jos ei ois muuta hommaa. Joka kerta, kun pitää keskeyttää niin mua harmittaa. Mä meinaan kaikista yrityksistä huolimatta muistan sen, et meiän yhteinen aika on kortilla. Sulla ei varmaan oo ees aavistusta kuinka paljon fiiliksiä sä herätät mussa. Sä et jää miettimään mua tän jälkeen eikä siinä mitään, mut mä kyllä tuun ajattelemaan sua, vaikka oiskin parempi, et jatkan suoraan eteenpäin.
Mä aion antaa ihan kaiken meiän yhteisille hetkille. Mä en osaa näin vähillä kokemuksilla sanoa, mikä sussa kiehtoo mua eniten tai säilyykö tää kiinnostus, kun mennään eteenpäin. En mä edes tiedä miten kuvailla näitä fiiliksiä. Helposti vois luulla, että joo oon ihastunu suhun, mut ei se oo niin yksinkertasta. Sun seurassa on vaan hyvä olla ja saat mut hymyilemään, vaikka mulla onkin nyt ollu vaikeempaa. Sä sanoit uskovas joulun taikaan. Mä en oo niitä intohimosimpia jouluihmisiä, mut mä uskon tavallaan kans taikuuteen. Mä uskon, et yhdessä yössä voi olla enemmän taikaa ku monessa vuodessa yhteensä. Sitä kautta mä uskon, et me voitais tutustua. En jaksa vatvoo normeja ja sitä, et mitä sais ja mitä ei sais tehdä, kun blaablaa. Jos sä edes hetken tunnet jotain samaa, mitä menetettävää meillä on?
Mitä mä oon nyt sua seurannu niin ainakin sulla on hyvä huumorintaju ja sä kohtelet toisia tasa-arvosesti. Me ei olla kauheesti juteltu, sillä mä oon ollu aikalailla omissa maailmoissani. "Sun pitää pitää huolta itsestäs" sanoit ja sait mut hymyilemään. En yleensä avaudu mun henkilökohtasesta elämästä paljoa kenellekään, jota en tunne lainkaan, mut sulle puhuessa ne jutut vaan tuli suusta. Joku sun olemuksessa saa mut tuntemaan mun olon niin rennoks, et se tuntu luontevalta kertoo niitä asioita. Mua kyllä hämmensi se, kuinka nopeesti mä päästin sut mun ihon alle. Sä oot selkeesti jotain erityistä.
Multa kysyttiin, et mitä mä katon tolleen. Kysymys viittas mun leveeseen hymyyn. Meinasin sanoa, et katon sua ja sun tekemistä, mut totesin vaan etten mitään. Muutenkin saan varoa mun sanoja ja eleitä etten paljastais mun sisäistä paloa viettää aikaa sun seurassa. Sä kerrot juttuja susta ja sun elämästä ja voisin kuunnella sua enemmänkin, jos ei ois muuta hommaa. Joka kerta, kun pitää keskeyttää niin mua harmittaa. Mä meinaan kaikista yrityksistä huolimatta muistan sen, et meiän yhteinen aika on kortilla. Sulla ei varmaan oo ees aavistusta kuinka paljon fiiliksiä sä herätät mussa. Sä et jää miettimään mua tän jälkeen eikä siinä mitään, mut mä kyllä tuun ajattelemaan sua, vaikka oiskin parempi, et jatkan suoraan eteenpäin.
Mä aion antaa ihan kaiken meiän yhteisille hetkille. Mä en osaa näin vähillä kokemuksilla sanoa, mikä sussa kiehtoo mua eniten tai säilyykö tää kiinnostus, kun mennään eteenpäin. En mä edes tiedä miten kuvailla näitä fiiliksiä. Helposti vois luulla, että joo oon ihastunu suhun, mut ei se oo niin yksinkertasta. Sun seurassa on vaan hyvä olla ja saat mut hymyilemään, vaikka mulla onkin nyt ollu vaikeempaa. Sä sanoit uskovas joulun taikaan. Mä en oo niitä intohimosimpia jouluihmisiä, mut mä uskon tavallaan kans taikuuteen. Mä uskon, et yhdessä yössä voi olla enemmän taikaa ku monessa vuodessa yhteensä. Sitä kautta mä uskon, et me voitais tutustua. En jaksa vatvoo normeja ja sitä, et mitä sais ja mitä ei sais tehdä, kun blaablaa. Jos sä edes hetken tunnet jotain samaa, mitä menetettävää meillä on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti