Onks sullakin niitä päivii, kun tavallaan on irti, maasta hieman irti

Mä en koskaan saa tietää susta yhtä paljon ku sä tiedät musta. Mä hyväksyn sen, mut mikset sä voi olla avoimempi edes sen suhteen, mitä sä musta ajattelet. Mä en osaa lukee rivien välistä enkä tulkita sun katseita. Mä erotan just ja just sen ku sua on alkanu ärsyttämään tai sä naurat mun jutuille. Enkä mä edes jaksa leikkiä mitään ajatustenlukijaa. Mä en halua käyttää meiän yhteistä aikaa siihen, että kyselisin sun suhtautumista muhun, kun ei se oo se idea. Sillä on kuitenkin väliä, jos koet ettei meiän yhteistyö vie ketään eteenpäin. Sillon meiän tapaamiset on turhia.

Me mentiin pitkään siten, että mä yritin salata mun ärsytystä sua kohtaan. Ensin se aiheutu siitä, et mua harmitti, sillä mun elämästä oli just poistunu ihminen, jolle pystyin avautumaan enemmän ku kenellekään aikasemmin. Sitten mua alko ärsyttämään se ettet sä tuntunu ymmärtävän mua vaan jankutit siitä kuinka kaikki perustuu omiin valintoihin ja kuinka faktat on mua vastaan. Sä kun oot enemmän järkeen nojautuva kun mä taas meen tunteet edellä. Mä myönnän provosoineeni sua kaiken muun kustannuksella. Näin jälkikäteen kelattuna se ei kuulu mun ylpeimpiin hetkiin.

Sen tapaamisen jälkeen mä vaan nauroin, koska susta tuli ekan kerran sun perusviboista poikkeavia signaaleja. Ajattelin, et kerrankin sä oot se, joka ärsyynty ihan huolella. Mä myönnän olleeni lapsellinen ja oisin hyvin ymmärtäny, jos sä oisit ton jälkeen ilmottanu ettei meiän yhteistyö toimi. Mun piti itekin miettiä jatkoa ja jopa sitä miten kerron sulle etten halua enää tavata sua. Siks en osannu yhtään odottaa sitä mitä tapahtu. Sä sait mut hämmentymään, koska yhtäkkiä osotitki uudella tavalla ymmärtäväs mua ja sulla oli ehdotuksia jatkon varalle.

Sit seuraavalla kerralla sä tuit mua yhä enemmän ja puhuit asioista mun kannalta, etkä maininnu mitään siitä, kuinka mun valinnat on vaan ollu vääriä tai en oo ottanu tarpeeks vastuuta. Mä en vaa ihan ymmärrä mikä tässä on muuttunu. Kumpi meistä on muuttanu toimintaansa vai ollaanko me molemmat liikuttu kohti yhteisymmärrystä. Ehkä se sit kallistuu tohon jälkimmäiseen.Tää on vielä niin uutta ja tapahtu niin yllättäen, et tartteen vielä lisää osotuksia muutoksesta. Mä en meinaan oo saanu kiinni siitä miten sä ajattelet musta ja mun tilanteesta. Pitäis varmaan kysyä suoraan, koska voi hyvin olla, et joku toinen ois parempi vaihtoehto kulkemaan mun tukena eteenpäin.