Se et sä jätät jäljen, on osa kokemusta

Sä oot yks niistä harvoista, joille uskalsin jakaa mun fiiliksiä. Luitko sä koskaan sitä mun kirjettä sulle? Miks jätit lukematta?  Mitä ajatuksia se sussa herätti?  Näitä kysymyksiä mulla ois loputtomiin, mut sä oot ainut, joka vois antaa mulle vastauksia. Me ei vaan taideta enää kohdata. Sulla on täysin uudet kuviot ja munkin elämä muuttuu jatkuvasti. Silti mä palaan ajattelemaan sua aina välillä.

Yks mun lukemattomista unettomista öistä sai mut selaamaan puhelinta ja päädyin sun someprofiileihin. Oot nykyään avoin sun elämästä ja niitä päivityksiä lukiessa mun ajatus alko kiitämään. Mä tajusin, että olin huomannu susta keväällä enemmän ku oisit ehkä halunnu. Samalla mä kirosin itteeni, sillä en sillon uskaltanu luottaa täysillä mun vaistoihin. Sillon oisin ehkä voinu tukea sua paremmin. Toisaalta eihän me edes tunneta kunnolla ja meiän kohtaamiset oli harvassa. Ja tähän liittyy myös se etten mä tai kukaan muukaan oo ajatustenlukija. Siinä ois ollu tosi iso riski tunkeutua liian lähelle.

Sillon yöllä ja vielä seuraavinakin päivinä mä kävin päässäni läpi monia "mitä jos"-skenaarioita. Ne ei kuitenkaan muuta mitään. Enkä mä ees kadu mitään. Sitä paitsi se mun kirje mukyllä kertoo kaiken oleellisen. Oot oikeesti todella rohkee ja upee tyyppi, jolle koko maailma on avoin kunhan vaan ite uskallat toteuttaa itseäs. Jos mä pystyisin, tsemppaisin sua tasasin väliajoin. Se ei kuitenkaan oo mahdollista, sillä mä en kuulu sun elämään. Siks mä toivon, et oot säilyttäny sen mun kirjeen ja voit palata siihen aina, kun siltä tuntuu.

Mun arki ajaa mut samaan paikkaan, jossa me kohdattiin. Senkin takia sä pyörit nyt enemmän mun mielessä. Seuraavan kerran, kun mä astun siihen saliin, tuut aivan varmasti mun ajatuksiin. Sä tsemppasit mua ja autoit jaksamaan. Sun kanssa asioiden hoito oli sujuvaa ja sain olla täysin oma itteni. Mä en tiiä mitkä muistot sulle jäi musta, mut omasta puolesta voin sanoa, et mulle sun kohtaaminen oli mieleenpainuva juttu. Nyt mä en enää nää sua vaan kohtaan uusia ihmisiä. Sä sanoit kerran about niin, et elämässä kohtaa paljon erilaisia ihmisiä ja niitä tarttee vaan opetella kuuntelemaan ja sillon pääsee pitkälle. Tota neuvoa mä todella yritän noudattaa. Kuuntelulla mä meinaan sain tietää sustakin enemmän enkä vaihtais meiän keskusteluja mihinkään.