keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Sori ku en osaa teeskennellä hymyä

Mua alko hajottaa sun puolesta, kun huomasin kuinka sun ilme synkkeni ja ääni muuttu mun juttujen jälkeen. Mietin meiän tapaamisen jälkeen, et oisko mun pitäny sanoa sulle jotain tyyliin, et ei mun takia kannata päivää pilata, mut en avannu suutani. Mä en ois uskonu, et tulee se päivä, kun kaikista maailman ihmisistä sä meinaat alkaa itkemään mun takia. Sen takia sä oot pyöriny mun mielessä tosi paljon nyt parina päivänä. Vaikka mä tiedänkin sun osaavan käsitellä sun tunteita, mua jäi vaivaamaan tää juttu. En aio kysyä siitä ens kerralla, koska tiiän kans ettet sä haluu tuoda sun tunteita esille, sillä kyse on loppujen lopuks musta.

Mä oon tässä yrittäny miettiä, et mikä on se juttu, mikä on muuttunu, jotta meiän välit on tullu paremmiks viime aikoina. Sä et enää kyseenalaista joka mun sanaa ja oo heti jakelemassa niitä sun mulle niin tutuiks tulleita selfhelp-ohjeita, jotka saa mut kiehumaan. Mä en edelleenkään osaa luottaa suhun niin paljon ku ehkä pitäis, mut me ollaan menossa vihdoinkin oikeeseen suuntaan, vai ollaanko sittenkään. Kaikki on muuttunu paremmaks mulle liian nopeella vauhdilla. Mulle on heränny epäilys, et sä oot lähdössä. Siks sun on helpompi olla mun seurassa, kun tiiät ettei sun tarttee enää montaa kertaa nähdä ja kuunnella mua. Toki tää on vaan yks teoria ja johtuu täysin meiän historiasta ja luottamuksen puutteesta.

Me nähdään taas parin viikon päästä. Viime kerran jälkeen mä en oo kantanu mun vastuuta ehkä niin hyvin ku ootat, mut toisaalta tässä on taas kyse epäonnisesta sattumasta. Mä en vaan pysty olemaan tavotettavissa joka hetki ja siks sun piti toimia toisella tavalla. Mä en syytä sua mistään, kun tää on näitä harvoja kertoja, kun mulle tuli fiilis, et haluut oikeesti auttaa. Mulla itelläni ei vaan just nyt riitä lusikat selvittelemään tätä juttua ennen ku taas nähdään. Toivon vaan ettei mun toiminta riko mitään meiän parantuneesta luottamuksesta. Mä tiedän, et kyse on täysin mun asioista ja mun omasta vastuusta, mut se ei pysty muuttamaan tätä. Mä haluun keskittyä johonkin muuhun just nyt ja koen asioiden kantavan ihan omalla painollaan. Emmä tuu sulle tätä itkemään, jos tää syystä tai toisesta kosahtaa, kun en oo toiminu kunnolla.

Sä oot näyttäytyny mulle ihan uudessa valossa viime aikoina ja se on ollu tavallaan helpottavaa, mut toisaalta myös saanu mut ajattelemaan tosi paljon liikaa meiän välistä ihmissuhdetta. Ootan jo meiän seuraavaa kohtaamista ja sitä mihin suuntaan se vie asioita. Pelkään vähän kans sitä, et sä sanot lähteväs, mut yritän olla miettimättä sitä. Mut se sun täytyy tietää, et se ois sellanen tieto, jolla sä kuvainnollisesti viskaat puukon niin syvälle mun selkään ettei se jälki parane täysin koskaan. Toivon kans, et sä oot handlannu viime kerran fiilikset silleen ettei ne jää hiertämään meiän välejä. Mä en oikeesti halunnu tuottaa sulle niin paljon käsiteltävää, et alat itkemään. Ehkä loma on tehny sullekin hyvää ja päästään jatkamaan siitä, mistä on paras jatkaa. Mä yritän keskittää ajatukset johonkin muuhun ja pitää itestäni huolen tän ajan. Katotaan sit myöhemmin, mihin suuntaan me jatketaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti