Oisko liian siirappista sanoa, et sä taisit varastaa palasen mun sydämestä. Ja, et sä teit sen täysin yllättäen. Oisko liian kliseistä sanoa, et tuun ikävöimään sua siten, että mietin sua, kun katon yöllä tähtitaivasta. Oli miten oli, sä todella teit muhun vaikutuksen ja mulla todella tulee ikävä sua ja toivon, et nähdään vielä. Nytkin hymyilen vaan itekseni, kun mietin sua ja meiän yhteisiä hetkiä tässä samalla, kun kirjotan. Sä todistit mulle, et lyhyessäkin ajassa voi kokea jotain niin hienoa, et sitä jää suu auki miettimään, et mitä on tehny ansaitakseen niin paljon hyvää.
Sä olit oikeesti mun pelastava enkeli niinä päivinä, kun en ollu nukkunu yhtään ja olin muutenkin ihan hajoomispisteessä. Sä kysyit joka aamu, et miten mä jaksan ja meiän juttu syveni hetki hetkeltä. Mä avauduin sulle jutuista, joita yleensä pidän sisälläni, sillä en haluu kenenkään muun joutuvan edes hetken miettivän sellasia asioita. Sä kysyit, et mitä mä teen tulevaisuudessa ja vastasin, etten tällä hetkellä edes nää mun tulevaisuutta. Sä menit vakavaks ja katoit mua suoraan silmiin. Mä aistin sun katseesta todellista huolta, kun sanoit "Lupaa mulle, että kun me joskus keväällä nähdään ja mä kysyn sulta uusiks, et miten sun tulevaisuus, niin sä kerrot mulle jotain sun suunnitelmia, etkä enää sano ettei sulla oo tulevaisuutta. Kyllä kaikki järjestyy vaikkei siltä nyt just tuntuiskaan. Se on oikeesti yks yö jollon asiat voi muuttua niin hyvässä ku toki pahassakin." Lisäsit vielä ettei mun sulle tarttee mitään luvata. Mä lupasin silti, sillä sun sanat sai mut pitkästä aikaa taas ajattelemaan sitä, et kaikki kyllä järjestyy taas.
Koko ton päivän mä vaan ajauduin juttelemaan sulle kaikissa mahdollisissa väleissä ja susta oli enemmän apua ku ikinä ehkä itekään uskot. Mä kiitinkin sua siitä, et oot jaksanu kuunnella mua ja kerroit mulle kaikkii juttuja myös sun elämästä, sillä ne autto mua jaksamaan pitämään itteni kasassa ja tekemään hommia. Se kaikki oli niin uskomatonta, et oon tässä pari päivää miettiny, et tapahtuko noi jutut oikeesti. Siis niinku jo aiemmin sanoin, niin kaikki on sun kohdalla menny jotenkin ihan omaa polkuaan. En mä yleensä koe mitään vastaavaa. Oon kyllä kaikinpuolin ilonen, et muutamassa päivässä me tutustuttiin noinkin hyvin. Siks mä oon kyl miettiny yhtä juttua. Mitä tapahtuis, jos me vietettäis enemmän aikaa yhdessä. Oisko kaikki yhtä avoinna ja etenis samaan suuntaan niinku nyt on edenny. Koetko sä, et mä tein suhun vaikutuksen?
Sä oot ehdottomasti niitä, joita tuun muistamaan siinä vaiheessa, kun mietin tän vuoden hienoimpia kohtaamisia ja asioita. Mä en voi tietää, et mitä ens vuosi tuo tullessaan, mut toivottavasti me kohdataan vielä. Mä toivon ettei me jätetty vielä jäähyväisiä. Mä jokatapauksessa toivon sulle pelkkää hyvää sun elämään ja tulevaisuuteen. Ne, jotka saa olla läsnä sun elämässä, on todella onnekkaita. Mä haluaisin olla yks niistä ihmisistä jollain tasolla, mut se on ehkä vähän liikaa toivottu ja mä tajuun sen. Muista kuitenkin, et sä oot ihana ja mieletön tyyppi muutenkin. Katotaan miten meiän tiet ehkä vielä kohtaa, mut sitä ennen sä oot mun ajatuksissa ja lupaan, että kun me kohdataan, kerron sulle jotain hyvää. Pidä säkin huoli itsestäs.
Sä olit oikeesti mun pelastava enkeli niinä päivinä, kun en ollu nukkunu yhtään ja olin muutenkin ihan hajoomispisteessä. Sä kysyit joka aamu, et miten mä jaksan ja meiän juttu syveni hetki hetkeltä. Mä avauduin sulle jutuista, joita yleensä pidän sisälläni, sillä en haluu kenenkään muun joutuvan edes hetken miettivän sellasia asioita. Sä kysyit, et mitä mä teen tulevaisuudessa ja vastasin, etten tällä hetkellä edes nää mun tulevaisuutta. Sä menit vakavaks ja katoit mua suoraan silmiin. Mä aistin sun katseesta todellista huolta, kun sanoit "Lupaa mulle, että kun me joskus keväällä nähdään ja mä kysyn sulta uusiks, et miten sun tulevaisuus, niin sä kerrot mulle jotain sun suunnitelmia, etkä enää sano ettei sulla oo tulevaisuutta. Kyllä kaikki järjestyy vaikkei siltä nyt just tuntuiskaan. Se on oikeesti yks yö jollon asiat voi muuttua niin hyvässä ku toki pahassakin." Lisäsit vielä ettei mun sulle tarttee mitään luvata. Mä lupasin silti, sillä sun sanat sai mut pitkästä aikaa taas ajattelemaan sitä, et kaikki kyllä järjestyy taas.
Koko ton päivän mä vaan ajauduin juttelemaan sulle kaikissa mahdollisissa väleissä ja susta oli enemmän apua ku ikinä ehkä itekään uskot. Mä kiitinkin sua siitä, et oot jaksanu kuunnella mua ja kerroit mulle kaikkii juttuja myös sun elämästä, sillä ne autto mua jaksamaan pitämään itteni kasassa ja tekemään hommia. Se kaikki oli niin uskomatonta, et oon tässä pari päivää miettiny, et tapahtuko noi jutut oikeesti. Siis niinku jo aiemmin sanoin, niin kaikki on sun kohdalla menny jotenkin ihan omaa polkuaan. En mä yleensä koe mitään vastaavaa. Oon kyllä kaikinpuolin ilonen, et muutamassa päivässä me tutustuttiin noinkin hyvin. Siks mä oon kyl miettiny yhtä juttua. Mitä tapahtuis, jos me vietettäis enemmän aikaa yhdessä. Oisko kaikki yhtä avoinna ja etenis samaan suuntaan niinku nyt on edenny. Koetko sä, et mä tein suhun vaikutuksen?
Sä oot ehdottomasti niitä, joita tuun muistamaan siinä vaiheessa, kun mietin tän vuoden hienoimpia kohtaamisia ja asioita. Mä en voi tietää, et mitä ens vuosi tuo tullessaan, mut toivottavasti me kohdataan vielä. Mä toivon ettei me jätetty vielä jäähyväisiä. Mä jokatapauksessa toivon sulle pelkkää hyvää sun elämään ja tulevaisuuteen. Ne, jotka saa olla läsnä sun elämässä, on todella onnekkaita. Mä haluaisin olla yks niistä ihmisistä jollain tasolla, mut se on ehkä vähän liikaa toivottu ja mä tajuun sen. Muista kuitenkin, et sä oot ihana ja mieletön tyyppi muutenkin. Katotaan miten meiän tiet ehkä vielä kohtaa, mut sitä ennen sä oot mun ajatuksissa ja lupaan, että kun me kohdataan, kerron sulle jotain hyvää. Pidä säkin huoli itsestäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti