maanantai 28. tammikuuta 2019

Aye, otetaa huominen sisää, puhalletaan ulos eilinen niinku se ei ois mitää.

Katse kertoo enemmän ku tuhat sanaa, vai miten se meni? Mä oon huono tulkitsemaan toisten eleitä ja ilmeitä ja kaikkea mahdollista, mut sun hymy ja katse kerto kyllä täysin omaa tarinaansa.  Mä oon kuullu sanottavan susta, ettet niin sanotusti oo se penaalin terävin kynä. Mä en tohon otaa kantaa, sillä mun mielestä sä oot kyllä fiksu, mut mitä tähän juttuun tulee, niin sä jos joku on jo kartalla, et mitä just nyt tapahtuu.Tai niin hyvin, ku sen vaan voi tietää siitä lähtökohdasta etten mä ainakaan oo itekään varma. Ehkä sä oot jo puhunu taas sen kanssa, jonka kanssa mä tänään taas juttelin. Niin, jos tästä tehtäis mindmap niin meitä kaikkia yhdistää yks paikka ja te ootte tavallaan frendejä. Kyllä sä tiiät kenestä ja mistä puhun.

Mua kiinnostais sellanen tietää, et jos te ootte keskenään puhunu musta niin, mitä asioita sä tiiät? Ootko jo arvannu, et mä oon se tyyppi kenestä puhutte, jos mun nimeä ei oo mainittu. Tiiätkö sä, et mä oon ihastumassa sun frendiin? Näitä kysymyksiä ois ihan älytön määrä, mut kaikkia en vois ees kysyä, kun saattaisin paljastaa ihan liikaa, ku en tiiä missä te meette teiän keskuteluissa. Mä oon kuullu vaan sen, et te ootte vuoden alussa vaihtanu pari sanaa myös musta. Mä en vielä tässä vaiheessa haluu kysyä ees sun frendiltä mitään enempää, koska mä haluun tsekkaa sitä ihmissuhdetta eteenpäin täysin omalla painollaan. Tää ihastuminen tuli itellekin niin puun takaa, etten oikee tiiä mitä mä tän kanssa teen. Sä, jos kukaan muu tietää sen, että tää tilanne on tosi kaukana sellasesta normietikettiin menevästä. Onks sillä sit väliä? Niin ois kyllä jees tietää sun mielipide, mut katotaan tuunko sitä koskaan kysymään.

Tulevaisuus on kuitenkin jollain tavalla jo mun kiikarissa ja mä haluun joka tapauksessa kiittää sun frendiä siitä, kuinka se on tsempannu mua ja kuinka meiän keskustelut on oikeesti auttanu mua löytämään sitä kuuluisaa punasta lankaa jostain kohtaa elämästä. Mulla on sellanen fiilis, et sä tunnet ja tiiät sen ihmisen parhaiten tosta porukasta, joten oisko sulle okei, jos mä kysyn sulta vähän vinkkejä? Muuten se yllätys paljastuis ennen aikojaan, kun joutuisin häneltä kyselemään sellasia kysymyksiä, jotka herättää huomion ja nappaa mun ideat kiinni. Mä tiiän, että meiän kahden välinen historia ei oo se kaikkein sopusointusin, mut mun mielestä me ollaan nykyään fine, ja niin kai sunkin mielestä, tuskin sä muuten tulisit mulle juttelemaan. Hyvä niin, sillä senkin ansiosta mä uskallan nyt myöntää, et mä tartteen sun apua. Mä en tiiä, miten voisin sen sulle korvata, mut mä lupaan tehdä parhaani. En siis halua painostaa sua, sä sen valinnan teet, et haluutko ns. sekaantua tähän homaan enemmän.

Niin ku sanoin, sä oot fiksu ja tavallaan, ku mietin asiaa, kuulen sun äänen mun päässä, joka kysyy "Mitä helvettiä?" tai kertoo mulle, kuinka mä oon kusessa. Toisaalta sä kyllä saattaisit jopa ymmärtää. Sun kovemman kuoren alla on se pehmeempi kohta, joka saattais lämmetä tälle. Mä meen nyt kuitenkin asioiden edelle vähän, sillä edelleen haluun elää hetki ja päivä kerrallaan. Aika näyttää sen, mihin suuntaan kaikki menee, mutta mulla on tässä kiinni tosi vahvoja fiiliksiä. Mä pyydän tässä kohtaa tasan yhtä juttua: Jos sä oot arvannu jotain mun tunteista ja sulla on vastalauseita, tuu sanomaan ne mulle. Mä en väitä, et mä kuuntelisin järjen ääntä, mut mä todella silti arvostaisin sitä ja mä luotan siihen, et sä oot se, jolla se ääni on kaikkein vahvin ja kuuluvin. Mä tuun olemaan sulle todella kiitollinen, vaikka tapahtuis mitä. Sä oot kuitenkin osa tätä hommaa, jossa mä kasvan ihmisenä. Mun tarttee varmaan keksiä sullekin joku kiitos muutenki ku sanat, Keväämmällä sä sit näät, et mitä oon keksiny.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti