Mikä siinä on, et melkeen aina, kun oon käyny mielessäni paljon ihmissuhdejuttuja läpi, niin sä ilmestyt mun uniin. Mä oon susta vuosien varrella nähny niin monta unta, et oonkin heittäny jollekin joskus läpällä, et alan kirjottamaan niitä unia ylös ja julkasen ne joskus kirjana. Harvoin mä oon kuitenkaan niitä unia ylös kirjannu, sillä muistan niistä herättyäni harvoin muutamaa juttua enempää. Yhden jutun mä kuitenkin oon huomannu noissa unissa muuttuneen parin vuoden aikana. Monta vuotta näin susta unia, joissa sä käskit mun painua helvettiin ja vannoit kääntäväs kaikki muutkin mua vastaan. Sitten jossain kohtaa lähes kaikissa unissa me oltiinkin läheisiä tavalla tai toisella. Niinku tässäkin unessa. Yks kysymys mihin haluaisin saada vastauksen on, et mitä helvettiä mun alitajunta puuhaa. Emmä sitä väitä, et sun esiintyminen mun unissa ois jotenki negatiivista, mut me ei olla nyttenkään edes vuoteen nähty niin noi unet vaan kiusaa mua, sillä kyllä mä haluaisin susta vielä jotain kuulla.
Mä nukuin viime yönä todella reilusti niin en ihan tarkkaan muista, et mitä siinä unessa tapahtu, mut se alko sillä, et olin mun frendin kanssa puistossa ja sä tulit sinne. Halasit mun frendiä ja kyselit siltä kuulumisia ja sitten pysähdyit kattomaan mua. Katottiin toisiamme silmiin ja hymyiltiin. Tulit melkeen kiinni muhun ja tartuit toisella kädellä mua olkapäästä. Sä naurahdit ja kaappasit mut haliin. Kun olin irtautumassa susta, niin laitoit kädet mun lanteille ja sanoit "Miten musta tuntuu ettei toi hali ollu tarpeeks." Vastasin, etten tiiä. Sä vaan hymyilit ja mä jäin kattomaan sua epävarma ilme mun kasvoilla.
Oltiin ihan kiinni toisissamme ja sä annoit pusun mun otsalle. "Toi oli vielä helppo" sanoit ja annoit toisen pusun mun poskelle. Mä olin edelleen tosi hämmentyny, sillä mä en todellakaan aavistanu näkeväni sua saatika mitään muuta. Sä et antanu mulle paljoo aikaa miettiä, sillä sun seuraava pusu kohdistu mun huulille. "Jos me jatketaan tästä eteenpäin, sun täytyy olla messissä" sanoit. "Kyllä mä oon, mutta ootko sä nyt ihan varma tästä?" kysyin ja sä vaan hymyilit. Alotettiin suudelma, joka oli ensin tosi kokeileva, mut muuttu intohimoa täynnä olevaks. Mä mietin vaan, että voiko tää tapahtua.
"Kadutko sä tätä?" kysyin sulta, kun oltiin irtauduttu toisistamme. Sä otit mua kädestä kiinni ja puristit sitä. "En todellakaan." "En kai mä tuottanu sulle pettymystä?" kysyin ja sä vaan naurahdit. "Ai millä tavalla muka? Mimmihän on luonnonlahjakkuus suutelemisessa ja hei mulla ei oo tapana valehdella, joten usko, kun mä sanon, et toi oli yks mun elämän parhaimmista suudelmista." Mä en saanu tossa kohtaa enää sanaa suustani. Mä vaan mietin, et miten tää on mahdollista, sillä me oltiin kuitenkin julkisella paikalla ja siitä meni tuttujakin ohi. Enempää mä en muista muuta, ku et sun piti lähteä jonnekin ja sovittiin tapaaminen illalle. Sun vikat sanat oli "Valmistaudu sun elämäs parhaimpaan iltaan."
Mä nukuin viime yönä todella reilusti niin en ihan tarkkaan muista, et mitä siinä unessa tapahtu, mut se alko sillä, et olin mun frendin kanssa puistossa ja sä tulit sinne. Halasit mun frendiä ja kyselit siltä kuulumisia ja sitten pysähdyit kattomaan mua. Katottiin toisiamme silmiin ja hymyiltiin. Tulit melkeen kiinni muhun ja tartuit toisella kädellä mua olkapäästä. Sä naurahdit ja kaappasit mut haliin. Kun olin irtautumassa susta, niin laitoit kädet mun lanteille ja sanoit "Miten musta tuntuu ettei toi hali ollu tarpeeks." Vastasin, etten tiiä. Sä vaan hymyilit ja mä jäin kattomaan sua epävarma ilme mun kasvoilla.
Oltiin ihan kiinni toisissamme ja sä annoit pusun mun otsalle. "Toi oli vielä helppo" sanoit ja annoit toisen pusun mun poskelle. Mä olin edelleen tosi hämmentyny, sillä mä en todellakaan aavistanu näkeväni sua saatika mitään muuta. Sä et antanu mulle paljoo aikaa miettiä, sillä sun seuraava pusu kohdistu mun huulille. "Jos me jatketaan tästä eteenpäin, sun täytyy olla messissä" sanoit. "Kyllä mä oon, mutta ootko sä nyt ihan varma tästä?" kysyin ja sä vaan hymyilit. Alotettiin suudelma, joka oli ensin tosi kokeileva, mut muuttu intohimoa täynnä olevaks. Mä mietin vaan, että voiko tää tapahtua.
"Kadutko sä tätä?" kysyin sulta, kun oltiin irtauduttu toisistamme. Sä otit mua kädestä kiinni ja puristit sitä. "En todellakaan." "En kai mä tuottanu sulle pettymystä?" kysyin ja sä vaan naurahdit. "Ai millä tavalla muka? Mimmihän on luonnonlahjakkuus suutelemisessa ja hei mulla ei oo tapana valehdella, joten usko, kun mä sanon, et toi oli yks mun elämän parhaimmista suudelmista." Mä en saanu tossa kohtaa enää sanaa suustani. Mä vaan mietin, et miten tää on mahdollista, sillä me oltiin kuitenkin julkisella paikalla ja siitä meni tuttujakin ohi. Enempää mä en muista muuta, ku et sun piti lähteä jonnekin ja sovittiin tapaaminen illalle. Sun vikat sanat oli "Valmistaudu sun elämäs parhaimpaan iltaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti