Melko vakava täytyy olla koko ajan nykyään, lyödään leikiksi hetkeksi

Mä ootin koko loman sitä, et pääsen taas viettämään yhen illan mun ns. safeplacessa. Se odotus ei todellakaan menny hukkaan, vaan se ilta vahvisti jälleen kerran sitä fiilistä, et mihin mä kuulun ja mitä mä haluun tällä elämällä tehdä. Sä oot osa sitä paikkaa ja hyvä niin. Sun kanssa on niin helppo olla ja annat mulle tilaa toteuttaa itteäni. Heti sun ekasta sanasta lähtien tiesin, et siitä illasta tulee hyvä. Tiiäks, me ollaan aika hyvä tiimi ja mä todella tarkotan tota. Se on aika hassua, miten äkkiä ollaan löydetty sellanen yhteys, et ollaan samoilla aaltopituuksilla jo lauseen alussa ja tehdään juttuja niinku luettais toistemme ajatuksia. 

Mä toivon, että me nähdään vielä ja päästään tekemään yhteistyötä. Sun kanssa on vaan niin älyttömän hauskaa työskennellä. Ja se miten sä otat mut mukaan kaikkeen, vaikka muut epäiliskin mun osaamista. Sä oot tavallaan mun puolestapuhuja vaikken sellasta välttämättä tarviskaan. Mut kyllä se hyvältä tuntuu, kun tietää, et sä seisot mun takana. Mä tiiän, et siihen liittyy vastuuta eikä yksikään palanen meiän välisestä luottamuksesta oo itsestäänselvyys. Mut se siin o kans se hieno puoli, et mitä enemmän rakennetaan luottamusta, sitä enemmän se joustaa. Mä yritän parhaani sit vaan olla sun luottamuksen arvonen, sillä tätä mä en haluu rikkoa.

Mä en ois uskonu sillon keväällä, et tässä käy näin, mut eipä se mitään haittaa. Tuskin kukaan ois osannu arvata, miten asiat menee. Mä oon silti ilonen, et tässä kävi just näin. Mä haluaisin vaan päästä kertomaan sun frendille, miten oikeessa se oli, kun kerto kuinka hyvä tyyppi oot.  Asiat on vaan nyt niin, että mä oon sun kanssa paljon enemmän tekemisissä. Itseasiassa en oo jutellu sille moneen kuukauteen eikä olla edes nähty. Siks mä voin vaan nyt muistella sitä kuinka mahtavaa meillä oli keväällä sillon yks ilta, kun me kaikki kolme tehtiin hommia yhdessä. Haluaisin kuulla mitä ootte musta sen illan jälkeen keskustellu, et jäiks sullekin yhtä hyvä kuva musta, edes jotain sellasta mitä mä kelasin susta. Ehkä jotain kertoo se, et sä muistit mut vielä monen kuukauden jälkeen ja kehuit mua yhdelle toiselle.

Jos se on musta kiinni, niin me kohdataan vielä ja toteutetaan jatkoa noille mahtaville illoille, joihin on mahtunu niin paljon naurua, hyvää fiilistä ja mieleenpainuvia tilanteita. Sä oot opettanu mulle lisää siitä ettei kaiken tarttee olla niin helvetin vakavaa ja, et mokien korjaamiseen ei oo mitään yhtä tiettyä tapaa. Sun kanssa mä en enää purista mailaa niin kovaa niinku normaalisti. Joku kerros mun paineista jää aina himaan, kun tiiän tulevani sinne missä sä oot. Tota kautta oon pystyny löysäämään otetta vähän myös muualla. Ei sitä ehkä kukaan huomaa, kun se askel on ollu melko pieni, mut pikkuhiljaa eteenpäin ja sitäpaitsi tärkeintä on, et mä oon ite sisäistäny sen, koska sillon se alkaa näkymään muillekin. Ootan jo sitä, et pääsen kävelemään taas ne yhet rappuset, astumaan sisälle, ettimään sut ja sanomaan "moi".