Tää on vain yksi tuulinen yö

Mulle ei just nyt tuu mieleen ketään muuta, jolle yhtä palavasti haluaisin kertoa nää jutut. Sitäpaitsi sä tulit ensimmäisenä mieleen. En ees ymmärrä tässä kohtaa itteäni, sillä onhan mulla frendejä. joille jaan kaiken maan ja taivaan välillä, mut silti sä oot se, jolle haluaisin puhua. Ehkä siks, että sä oot pyöriny mun ajatuksissa näinä öinä, kun valvon. Auton ratissa ja musiikkia kuunnellessa ajatus vetää jatkuvasti suhun. Millanen oli sun joulu tai uusvuos? Jos oot hereillä, mikä sua valvottaa?  Eniten kuitenkin mietin just nyt, et mihin tää elämä on on menossa. Okei ketä mä huijaan, sä pyörit mun mielssä vieläkin enemmän. Mulla taitaa olla ikävä sua.

Mä mietin ton koko vuodenvaihteen yön sitä, et mihin suuntaan mä oon menossa. Mä yritin miettii tulevaisuutta, mut en saanu aikaseks mitään ajatusta, siitä missä mä oon edes parin kuukauden päästä. Emmä sanois, et tulevaisuus pelottaa mua, mä en vaan osaa kuvitella itteäni sinne. Mä toisaalta haluunkin elää päivä ja hetki kerrallaan, mut jossain kohtaa ois ihan hyvä, jos ois jotain suunnitelmia. Ehkä mulla niitä tuleekin, kun tätä vuotta eletään eteenpäin ja asiat alkaa muotoutumaan omaan suuntaansa. Mulla kuitenkin on jotain tavotteita ja ehkä jopa pieniä haaveita kaiken suhteen.Mä haluun, et tästä vuodesta tulee sellanen, jonka muistan jälkikäteen vuotena, jollon oon eläny siten, et oon tuntenu olevani oikeesti elossa.

Mä haluaisin, et tää vuosi ois hyvää aikaa mun ihmissuhteille. Et mä pystyisin olemaan vähän parempi ihminen ja antamaan itestäni enemmän mun läheisille. Yritän olla enemmän läsnä ja ymmärtää paremmin toisia. Voisin kans tutustuu enemmän uusiin tyyppeihin ja syventää alkavia ihmissuhteita. Sitä kautta mä haluaisin, et mekin tutustuttais paremmin. Sit taas mietin, et onks meillä siihen mahdollisuutta, vai onko tää todella kaukaa haettua. Mä tiedän kyllä, et meillä on aika erilaiset elämät ja elämäntilanteet, mut emmä näe sitä esteenä. Sä oot yksinkertasesti niin upee tyyppi, et mä haluaisin kutsua sua mun frendiks. Toivoisin, et me voitais viettää aikaa yhdessä ja puhua kaikesta mahdollisesta siten, et mäkin voisin olla sun tukena. Nää kaikki on tässä vaiheessa pelkkiä sanoja, mut pyrin antamaan niille parhaani mukaan tarkotuksen.

Diggaan ajatuksesta, et uusi vuosi tuo uusia chänssejä. Mä kohtasin sut niin loppuvuodesta, et mä luen sut tähän kenties täysin uuteen kappaleeseen mun elämässä. Mä en tavallaan odota, et sä kuuluisit mun elämään, mut emmä voi sitä kieltää, et se ois ihan helvetin upeeta. En vaan malta venata, sitä et nään sut uudestaan. Mun piti nyttenkin kertoa enemmän ihan jostain muusta kuin suhun liittyvistä asioista, mut jotenkin nää asiat vaan tihkuu jostain mun pään sisältä. Niinhän sitä sanotaan, et ruukku tihkuu juuri sitä, mitä se sisältää. Mut ei asiat oo niin yksinkertasia vieläkään. Mä saatan kuulostaa korviani myöden ihastuneelta ja siten säikäyttää sut, mut se ei oo ku murto-osa totuutta. Niinkun oon aiemminkin sanonu, mä koen sut spesiaalina kaikin puolin. Tällä hetkellä mä kuitenkin vaan toistan itteeni näissä teksteissä ja toivon, et pääsisin kertomaan näitä asioita sulle kasvotusten. Ehkä joku päivä.