sunnuntai 10. helmikuuta 2019

En valmiita reittejä kulje vain, koska sen pitäisi olla niin

Eiköhän meiänkin ois jo aika puhua suoraan. Mä oon totaalisen kyllästyny arvailemaan, että mitä sun päässä liikkuu. Sun tarttee ymmärtää musta tasan yks juttu, jotta me voidaan pysyä samoilla linjoilla. Mä en tee mitään miellyttääkseni ketään. Kaikki perustuu tällä hetkellä mun omiin valintoihin, jotka mä oon tehny auttaakseni itteäni. Tiiän ettei tää oo ehkä se paras ratkasu, jos katotaan kokonaisuutta, mut tää on se ratkasu, jonka kanssa mulla on hyvä olla. Mä en edes odota pääseväni helpolla, mut joku raja meiän tarttee vetää. Oot kuulemma kuullu musta paljon hyvää, mut haluun muistuttaa, ettei siihen kannata nojata liikaa. Toki mä yritän parhaani mukaan olla sun luottamuksen arvonen, mutta mä en oo mikään super enkä välttämättä pysty täyttämään sun odotuksia. Me kun taidetaan olla eri maailmoista. Se ei kuitenkaan tarkota sitä etteikö tää homma vois onnistua niin hyvin, että voitais jopa jatkaa jossain tulevaisuudessa.

Oon valmis kantamaan sen vastuun, joka mulla tässä hommassa on ja sä voit antaa sitä lisää, jos siltä tuntuu. Mä kyllä hoidan sovitut asiat, mutta tarviin välillä myös omaa tilaa. Ehkä vähän vaikee uskoa, et mä kunnioitan sun toimintatapoja, kun otan välillä omia vapauksia, mut niin säkin ottaisit, jos sun tilanne ois toinen. Säännöt on sääntöjä ja hyväksyn sen, mutta mulle säännöt on tehty rikottaviks. Sä voit sanoo, että mulla on asenteessa korjattavaa, mut älä huoli, kyllä mä pidän tietyistä rajoista kiinni. Meillä kuitenkin on sama päämäärä ja me päästään siihen kyllä kunhan muistetaan antaa tilaa toisillemme ja muille. Se kovin usein nykyään ilmoille heitettävä "think outside the box" sopii myös tähän tilanteeseen. Mä en tosiaan edusta mitään roolimallikelposta, vaan teen hommat omalla tyylillä. Ehkä vähän rohkeeta sanoa näin, mutta mä en tosiaan oo samankaltanen ku niin monet muut, joita oot vuosien varrella tavannu.

Aistin suht herkästi juttuja ja pidän mun korvat suhteellisen usein niin auki, että yllättyisit, jos tietäisit mitä kaikkea mä oon puolvahingossa kuullu. Ne meinaan on sellasia asioita, joita mun ei välttämättä edes pitäis tietää tai ne ei syystä tai toisesta kuulu mulle. En edes harkitse käyttäväni niitä tietoja sua tai ketään muutakaan vastaan, mutta sun on hyvä tietää ettei oikeestaan mikään pysy salassa ikuisuuksiin. Siks suoraan puhuminen on paras vaihtoehto. Eli esimerkiks, jos sulla on jotain mua vastaan tai haluisit mun muuttavan jotain mun tekemisessä niin kerro se suoraan mulle, älä puhu siitä mun selän takana. Ei siinä oikeesti mee tossa ympäristössä ku hetki niin mä saan tietää mitä on meneillään. Tiedostan, et tää kuulostaa tosi itsevarmalta ja vähän jopa ylimieliseltä, mut puhun ihan siltä kannalta miltä oon näitä juttuja aiemmin kokenu. Sun asemassa tää kaikki on varmasti hiukan vaikeempaa, sillä sulla on enemmän vastuuta. En väitä ettet ois käyttäny sitä fiksusti, mut aina tulee jotain uutta, josta voi oppia.

Meiän yhteistyö tulee varmasti olemaan hyvää ja opettavaista. Mä oon oikeesti valmis hyppäämään täysillä tähän hommaan ja antamaan itestäni kaiken mikä musta ikinä vaan irtoo. Tarkotus ei oo luoda sitä kuvaa, että oisin parempi ku toiset vaan keskityn itteeni ja haluun tuoda mun parhaita puolia esiin siks, että se auttaa meitä pääsemään parempaan lopputulokseen. Mä en tiedä, et millä tasolla muut haluu panostaa, mut ei mun ehkä tarvitsekaan. Kyse on kuitenkin siitä, et jokanen ensisijaisesti kantaa vastuun omasta tekemisestään. Toisille se vastuu ei vaan paina niin paljon ku toisille, kyllä sä sen tiiät. Voidaan myöhemmin keskustella siitä, mihin suuntaan meiän hommat on menossa, mut nyt mulla on jäljellä enää yks juttu: Tällä hetkellä mä oon sitoutunu tähän, jos epäilet muuta niin kerro se mulle, jotta voin sit muuttaa suuntaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti