Sä saat mun sykkeen kohoomaan ihan sillä, et tuut mun
näkökenttään. Jotenkin aina, kun me puhutaan, niin mun kehon läpi menee jotain.
Älä kysy mitä, sillä en mä osaa tätä muuten kuvailla. Sun seurassa on hyvä olla
ja oisin valmis antamaan mitä vaan, et me voitais viettää aikaa enemmän
yhdessä. Mä kuitenkin tiedän sen, että
mun tarttee hidastaa ja antaa asioille aikaa. Haluun kunnioittaa sun omaa tilaa
ja sitä kuinka sä haluat asiat hoitaa. Mä en missään tapauksessa tahdo joutua
siihen pisteeseen, että sua alkaa kaduttamaan. Me ei tehdä mitään väärää, mutta
sä oot asettanu tiettyjä rajoja, joita venytettäessä sä saatat perääntyä.
Ymmärrän sen, sillä vaikka me ollaan molemmat aikuisia ihmisiä ja luotetaan
siihen, et toinen kyllä sanoo, ku menee yli, niin välillä sitä ite tulee vaan
mentyä hetken mukana ja jälkikäteen saattaa miettiä, et tekikö sittenkään kauheen
fiksusti.
Sun tuki on mulle tärkeempää ku uskot. Mä luotan täysillä
siihen, et sä ns. pidät mun selkää ja samalla toivon, että sä luotat siihen,
että mä seison sun takana niin kauan ku haluut. "Tottakai saat tulla"
oli sanat, jotka pudotti mun harteilta painolastia. Mulle merkitsee todella
paljon, et tiiän sun mahdollisuuksien mukaan kuuntelevan mua sillonkin, kun ei
nähdä pitkään aikaan. Toki mulla on frendejä, jotka kuuntelee mun juttuja ja
tukee mua ja mä niitä, mut se ei yhtään vähennä sun merkitystä mulle. Sä oot
ehdottomasti niitä, joiden kanssa haluan asioita jakaa. Tää on taas näitä
ällösiirappisia kliseitä, mut kun me ekan kerran tavattiin, mulla ei ollu
aavistustakaan siitä kuinka tärkee susta tulee mulle. Hymyilen nyttenki
yksinään, kun mielessä pyörii kaikki meiän väliset keskustelut. "Mun
sydämeen on hakattu sun innostunut ääni/ sun lentämisen pelko ja sun ensi kesän
plääni." Noi lainit on "Sun pitäis rakastua muhun"- biisistä ja
siis toi biisi saa mut hymyilemään entistä leveemmin, sillä se tuo mieleen sut.
En mä nyt sano, että sun pitäs rakastua muhun enkä biisin mukasesti oo parasta,
mitä sulle on tapahtunu,vaan pointtina on enemmän se, et mä todella muistan nyt
jo paljon asioita susta. Mä en edeelleenkään tiiä oikeen, et miten näitä
fiiliksiä kuvais.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti