maanantai 11. helmikuuta 2019

Sä teet muhun jäljen, vaikka mun pinta onkin kovaa

Sä saat mun sykkeen kohoomaan ihan sillä, et tuut mun näkökenttään. Jotenkin aina, kun me puhutaan, niin mun kehon läpi menee jotain. Älä kysy mitä, sillä en mä osaa tätä muuten kuvailla. Sun seurassa on hyvä olla ja oisin valmis antamaan mitä vaan, et me voitais viettää aikaa enemmän yhdessä. Mä kuitenkin  tiedän sen, että mun tarttee hidastaa ja antaa asioille aikaa. Haluun kunnioittaa sun omaa tilaa ja sitä kuinka sä haluat asiat hoitaa. Mä en missään tapauksessa tahdo joutua siihen pisteeseen, että sua alkaa kaduttamaan. Me ei tehdä mitään väärää, mutta sä oot asettanu tiettyjä rajoja, joita venytettäessä sä saatat perääntyä. Ymmärrän sen, sillä vaikka me ollaan molemmat aikuisia ihmisiä ja luotetaan siihen, et toinen kyllä sanoo, ku menee yli, niin välillä sitä ite tulee vaan mentyä hetken mukana ja jälkikäteen saattaa miettiä, et tekikö sittenkään kauheen fiksusti.

 Todettiin yks päivä, että ollaan tutustuttu toisiimme entistä paremmin eikä enää tarttee miettiä jokasta sanaa niin tarkkaan ku alussa. Siis meiän välillä on tapahtunu niin paljon viime kirjotuskerran jälkeen ja ollaan käyty niin monta keskustelua etten edes tiiä mistä nyt alottaisin. Sä autoit mua viime viikolla ihan tajuttoman paljon selvittelemään mun tunteita ja ajatuksia. Mun sanat ei riitä kuvailemaan kuin paljon sain sun jutuista irti eikä ne kiitokset kertonu puoliakaan. Se on yks puoli minkä takia diggaan susta. Sä et anna valmiita vastauksia, mut kerrot sun näkökulmaa, jonka mä pystyn sit yhdistämään mun omaan ajatuskelaan. Ja vielä, kun sä hymyillen sanot, et kaikki kyllä järjestyy niin mun on helpompi jatkaa eteenpäin. Mä oon päivä päivältä ilosempi siitä, että me kohdattiin ja oon saanu tutustua suhun. Eniten oon itelleni kiitollinen siitä, et uskalsin päästää sut näin lähelle, vaikka mua ihan hetken epäilytti. Parasta tässä on se, että me opitaan jatkuvasti uusia asioita toisistamme ja jatketaan tutustumista.

Sun tuki on mulle tärkeempää ku uskot. Mä luotan täysillä siihen, et sä ns. pidät mun selkää ja samalla toivon, että sä luotat siihen, että mä seison sun takana niin kauan ku haluut. "Tottakai saat tulla" oli sanat, jotka pudotti mun harteilta painolastia. Mulle merkitsee todella paljon, et tiiän sun mahdollisuuksien mukaan kuuntelevan mua sillonkin, kun ei nähdä pitkään aikaan. Toki mulla on frendejä, jotka kuuntelee mun juttuja ja tukee mua ja mä niitä, mut se ei yhtään vähennä sun merkitystä mulle. Sä oot ehdottomasti niitä, joiden kanssa haluan asioita jakaa. Tää on taas näitä ällösiirappisia kliseitä, mut kun me ekan kerran tavattiin, mulla ei ollu aavistustakaan siitä kuinka tärkee susta tulee mulle. Hymyilen nyttenki yksinään, kun mielessä pyörii kaikki meiän väliset keskustelut. "Mun sydämeen on hakattu sun innostunut ääni/ sun lentämisen pelko ja sun ensi kesän plääni." Noi lainit on "Sun pitäis rakastua muhun"- biisistä ja siis toi biisi saa mut hymyilemään entistä leveemmin, sillä se tuo mieleen sut. En mä nyt sano, että sun pitäs rakastua muhun enkä biisin mukasesti oo parasta, mitä sulle on tapahtunu,vaan pointtina on enemmän se, et mä todella muistan nyt jo paljon asioita susta. Mä en edeelleenkään tiiä oikeen, et miten näitä fiiliksiä kuvais.


 En tällä hetkellä yksinkertasesti malta venata, et me nähdään taas, Okei, mä muistan yhä sen,et asioille pitää antaa aikaa ja tilaa. Mä kuitenkin luotan siihen, että sä todella kerrot, kun ollaan menossa sun rajojen yli. Taisit jo tehdä yhden poikkeuksen ja mä ymmärrän, että se jää siihen, jos on jäädäkseen. Mä en tällä hetkellä tiiä yhtään, et missä me tasan tarkaan mennään, kun tässä on tapahtunu niin paljon, mutta eipä mun ehkä tarvitsekaan tietää. Taidan mennä vaan seurata sun askelia ja mennä niiden mukaan enkä ota paineita. Mä oon kuitenkin tosiaan oppinu tuntemaan sua jo sen verran, et tiiän vähän enemmän sun toimintatavoista. Enkä mä missään tapauksessa odota saavani sulta jakamatonta huomiota, sillä se ois vastoin tätä kaikkea. Mennään vaan hetki kerrallaan ja katotaan mitä tästä tulee. Tiiäks mun ei tarttee hetkeäkään miettiä, kun sanon, et tästä on todella hyvä jatkaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti