maanantai 4. maaliskuuta 2019

Vähä vastauksii, paljon kysymyksii

Me nähdään huomenna. Mulla on ollu sua helvetin ikävä, vaikka mua pelottaakin sun reaktio, sillä mä heitin sulle "pallon", joka kerto enemmän kuin sen ois ehkä pitäny. Seuraavat sanat tulee sun suusta, jos palataan asiaan. Mä oon pahoillani, jos sain sun ajatukset sekasin tai sanoin jotain, mitä et ois halunnu kuulla. Mä en vaan enää pystyny pitämään kaikkea itelläni. Eihän siinä kaikkea suoraan kerrota, mut en välttämättä ois saanu jättää sulle niitä rivien välejä. Etenkin, kun tiesin, että sä luet rivien välejä sillonkin, kun niitä ei välttämättä edes ole. Okei tässä kyllä on, mutta ei ne oo niin yksselitteisiä. Ne oikeesti tuli puolvahingossa, kun ne biisien sanat vaan just siinä hetkessä kuvas mun fiiliksiä todella hyvin. Se on totta, että ne kyllä voi tulkita monella tavalla, varsinkin, jos linkität ne takas niihin biiseihin, joista ne sanat oli. Mulle se tärkein sanoma oli kuitenkin, se kuinka sä oot tuonu mun elämään todella paljon hyvää, vaikka se ensin tuntu todella oudolta.

"Mikä on pahinta mikä voi sattuu?" Kysyit ja sait mut miettimään yhä enemmän asioita. Sillon vastasin , et "se kuivuu mikä kastuu", mut nyt tiiän mikä ois tähän kohtaan pahinta. Se, et mä en voi kuuluu sun elämään varsinkin sillon, jos sä työnnät mut pois niitten sanojen takia, jotka sulle jätin kirjoitettuna. Niiden oli tarkotus kiittää sua ja kertoa sulle miten mä oon kokenu tän alkuvuoden. Se on ihan totta, että sä oot yks syy siihen, miks mulla on ollu niin hyvä olla ja oon saanu sulta tsemppiä enemmän ku oisin ehkä ansainnu. Okei mulla on sua kohtaan monenlaisia tunteita ja niihin sisältyy myös ihastusta, mut ennen kaikkea sitä, että oot jokatapauksessa tärkee mulle. Siks mä haluun tietää, että missä me mennään.Sä oot ainut, joka voi nyt kertoa, et miltä susta tuntuu ja toivon todella, että sä myös kerrot. Sä saat kaiken ajan ja tilan minkä tartteet ja mä edelleen kunnioitan kaikkea sitä, mistä puhuttiin ja siks mä tiiän, et ainut oikee vaihtoehto on nyt venata, vaikka se onkin välillä vaikeeta. 

Palan halusta tietää, että mitä sulle kuuluu ja miten sulla on menny. Haluun vaan nähdä sut ja jatkaa siitä mihin jäätiin. Okei viimeks, kun juteltiin jäätiin siihen, että mä hajosin sen jälkeen ihan totaalisesti myönnettyäni sulle, että mua tulee sua ikävä ja lähdin kävelemään kattomatta enää taakseni, vaikka sä lupasit, että me nähdään vielä. En vaan pystyny kattomaan sua enää, sillä oisin paljastanu jotain aivan liikaa.  Sitten oli se kerta, kun jätin sulle sen tekstin, kun en halunnu häiritä sua muuten ja mulla itellänikin oli kiire. Se tuntu sillon oikeelta ratkasulta enkä mä sitä kadu, koska seuraava askel sitten taas saattaa määrittää paljon enemmän. Tää on just niin hassua, että just se mua jännittää kans todella paljon nyt, kun oon saanu tässä pari viikkoa ihan rauhassa miettiä mun omia tunteita. Ja säkin oot saanu sulatella mun sanoja, jos niissä oli jotain mikä jäi mietityttämään sua.

Huominen todella näyttää suuntaa tulevalle ja mä yritän asennoitua siihen, että otan vastaan kaiken mitä ikinä tuleekin. Mä kannan vastuun mun sanoista ja teoista. Tiiän edelleen, et asioille tarttee antaaa aikaa ja oon siihen edelleen valmis. Parempi, että nähdään nyt ja saadaan asioita selviks. Tai niin mä ainakin toivon. Pallo tosiaan on nyt sulla ja mitä ikinä haluut, niin tuun kunnioittamaan sitä. Mä meinaan luotan siihen, että sä sanot jotain eikä jäädä hiljasuuteen. Mä näin tästä jo unta ja oon niin jännittyny, että yritän nyt saada nukuttua ja huomenna oon toivottavasti viisaampi. Haluisin vaan halata sua ja kertoa sulle kuinka paljon oon kaivannu, mut jo se, että nähdään saa hymyn mun huulille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti