Jos on valmis harhaan astumaan, voi osua ihmeisiin

Jotenkin oon tässäkin asiassa aavistanu jo alusta asti ettei mikään oo pysyvää ja tilanteet muuttuu joskus sellaseen suuntaan, jota kukaan ei ehkä arvannu tai halunnu edes pitää vaihtoehtona. En mäkään siihen oo kiinnittäny kauheesti huomiota, sillä oon keskittiny hetkiin ja siihen hyvään mitä niissä on ollu. Siks ehkä edelleen näin reilu viikonkin jälkeen tuntuu niin käsittämättömältä. Niin reilu viikko sitten sain tietää, että sä lähdet uusiin maisemiin. En ollu ainut, joka kysy sillon ääneen, että "mitä helvettiä" ,enkä yhtään ihmettele sitä sillä, vaikka kukaan ei oo korvaamaton, niin ei kukaan osaa kuvitella, että miten sut muka korvataan. Onneks sä jäät kuitenkin samoihin ympyröihin pyörimään ja mekin nähdään varmasti vielä. Ja onhan tässä vielä aikaaa siihen, että siirrytään eteenpäin ja niistä hetkistä mä aion ottaa kaiken irti.

Sun kanssa on alusta asti ollu mielettömän hienoa tehdä yhteistyötä. Oot antanu mulle tilaa ja ymmärrystä, mut myös potkinu oikeissa paikoissa eteenpäin ja kyseenalaistanu mun tekemistä. Oon tainnu jo aiemminkin sanoa, mut ei tätä vaan voi korostaa tarpeeks: sun toiminta on sellasta, johon haluun itekin pyrkiä ja, jota kohti haluun kehittyä. Tottakai omalla tavallani, mutta sä oot näyttäny mulle todella hyviä suuntaviivoja. Sä oot kaikinpuolin hyvä tyyppi ja paljon enemmän. Tää menee taas niihin siirappisiin kliseisiin, joita me aina nauretaan, mutta jos sä et ois sattunu syksyllä mun reitille, mä oisin jotenkin erilainen. Ja toi siis täysin positiivisessa mielessä. Sillä, kun mä mietin tätä matkaa, jota oon tässä kulkenu, en mä osaa nimetä ketään toista, joka ois vaikuttanu samalla tavalla muhun ku sä. Sen mä oon jo kertonu monelle ja tuun jatkossakin kertomaan.

Kerroinkin sulle jo omat tulevaisuuden suunnitelmani niin pitkälle kuin oon niitä vaan osannu ja pystyny tekemään. Sen keskustelun jälkeen mulle vaan vahvistu se, että sä pidät mun puolta sillonkin ku en itekään oo ihan varma, että mitä tapahtuu. Nyt mua alko naurattamaan ja säkin varmaan arvaisit syyn. Niin kyse on just siitä naisesta, jonka säkin pääset nyt tapaamaan niitten kaikkien juttujen  jälkeen, jotka oot multa tai toisilta kuullu. Mulla ei oo tähän kohtaan siitä muuta sanottavaa, ku että oon äärettömän ilonen, että just sä oot se, joka pitää mun selkää niissä jutuissa tällä kertaa.  Oon sulle ihan älyttömän kiitollinen siitä luottamuksesta, jota oot mua kohtaan osottanu. Toki mä tiedän, että mun on ihan ite se tarvinnu ansaita, mutta se ei poista mitään. Mä lupaan kunnioittaa sua jatkossakin ja olla sun luottamuksen arvonen myös jatkossa, sillä tää on jotain mitä en haluu rikkoa. Sä todella saat olla ylpee itestäs.

Tunnelma on muuttunu vähän siitä ensishokista, joka monella oli etkä sä varmaan itekään tienny, et miten suhtautua, kun ei toi tainnu olla sun oma tahto alunperin, mutta sä, jos joku handlaa tän tilanteen ja kääntää sen itelleen voitoks. Sä oot valmis kattomaan sen kortin ja vetämään täysillä, joten ei tähän oikeen voi muuta todeta kuin, että tsemppiä. Onneks nää ei oo jäähyväiset, vaan uus luku, jossa tapahtumat ja tapahtumapaikat muuttuu, mutta mikään ei oo lopullista.  Aika näyttää jälleen kerran, että mitä sitten oikeesti tapahtuu ja mihin kaikki loppujen lopuks muotoutuu, mutta tällä hetkellä voidaan vaan mennä päivä kerrallaan ja nauttia matkasta. En oikeen enää tiiä, et mitä tähän pitäis sanoa, joten sanon vaan, että sä ansaitset kaiken hyvän ja toivon, että tää kaikki menee hyvin.