keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Mistä tuulee nyt? Mahdoton sanoa

Sait mut hyppäämään niin syvään päätyyn, että matka takasin sieltä tulee vielä kestämään joitakin hetkiä. Ihan hetken pelkäsin ettet ite hyppäis perässä, mut sä teit sen ja oon edelleen helpottunu siitä. Itseasiassa todella helpottunu. Nyt me voidaan yhdessä kahlata sieltä pois. Siinä menee hetki ja toinenkin, mutta mä oon valmis siihen.Tiedät jo mun jutuista enemmän ku kukaan on varmaan koskaan tienny. Jotenkin sulle on helppoa kertoa sellasiakin asioita, joita en ois ennen kenellekään paitsi parille frendille jakanu. Tää on jotenki ehkä jopa absurdia, mutta hyvällä tavalla. Pitkästä aikaa mulla on sellanen tunne, että tästä voi tulla jotain todella upeeta, vaikka oonkin tällä hetkellä ehkä enemmän sekasin ku oon hetkeen ollu. Nää tunnevuoristoradat ei jätä mua rauhaan, vaikka en jaksais mennä niissä enää yhtään kierrosta. Menneisyyden haamut on palannu vahvempana ku ne oli syksyllä ja mun unet on täynnä ikivanhoja painajaisia. Flashbackeista en ehkä edes halua puhua just nyt, sillä ne vasta saakin mun mielen tikittämään. Kaikesta huolimatta pystyn tosiaan luottamaan siihen, että kaikki järjestyy. En jaksais kuulla tota keneltäkään, mutta sun suusta se kuulostaa erilaiselta, sellaselta, johon mä voin samaistua. Et varmaan edes arvaa kuinka paljon se merkitsee mulle näiden tapahtumien keskellä.

Kaikesta huolimatta jaksat kertan kerran jälkeen kertoa kuinka hieno tyyppi mä oon. Se on jotenki edelleen kiusallista, sillä musta tuntuu, että vaikka kuinka yritän, en oo osannu kertoa sulle asioita tarpeeks puoluettomasti. Sä tartteisit varmaan niiden stoorien toisten osapuolten jutut ja näkökulmat kans, jotta tajuaisit, etten mä välttämättä oo niin hyvä. Mulle sanottiin kerran, että mä oon paradoksi. Niinku ettei mua oikeesti oo, että kukaan ei vaan voi olla tällänen ku mä oon. Sanon tohon tasan sen verran, ettei mulla kyllä oo minkäänlaista tarvetta esittää mitään tai ketään muuta, sillä mieluiten oon oma itteni. Ehkä me ei nyt sitten takerruta tohon, vaan yritän saada mun pointin kerrottua jotain muuta kautta. Se mitä haluun sanoa, niin mä en koe olevani niin hyvä ku sä luulet mun olevan. Tottakai jokasella on omat heikkoutensa, en mä sitä kiellä tai vähättele, mutta nään itteni vaan niin eri valossa. Siihen vaikuttaa kans se, että yhtä kauniita sanoja mä oon viimeks kuullu sellasen ihmisen suusta, joka sai mut loppujen lopuks tuntemaan itteni massaan uponneeks hölmöks. Sun sanoihin mä pystyn pikkuhiljaa luottamaan ja kyllä ne auttaa mua luomaan sellasta ehjempää minäkuvaa. Sun kanssa tässä onkin yks hienoimmista jutuista just toi, että voidaan puhua niin avoimesti ja samalla avata näitä tietynlaisia blokkeja.

Tuntuu siltä, ettei tästä kirjottamisesta taas tuu yhtään mitään. Lauseita lauseiden perään, jotka liittyy toisiinsa yhtä hyvin ku väärät palapelin palaset. Silti mulla on ihan älyttömän kova halu saada tää teksti ulos mun ajatuksista, joten näillä mennään. Me ollaan puhuttu paljon ihastumisesta ja siihen linkittyvistä tunteista. Mulle on sitä kautta palannu todella vahvana mieleen viime vuosi ja ne mutkat, jotka vedin yli ja ympäri. Luulen löytäneeni nyt taas uusia näkökulmia niihin ajatuskeloihin, jotka on pyöriny mun mielessä kohta jo luvattoman kauan. En oikeestaan malta odottaa, että pääsen sulle kertomaan näistä mun uusista havainnoista. Ehkä tää on vaan taas yks niistä kerroista, kun luulen päässeeni tietynlaiseen pisteeseen, mutta ainakin saan kerrottua sulle, miks mun tietyt ajatukset on niin rajuja. Niinku jo aiemmin todettu, jokanen jättää jälkensä meihin ja jotkut jäljet on väistämättä isompia ku toiset. Eihän se silti tarkota niiden leimaavan meitä koko loppu elämän. Ei mikään oo niin lopullista ainakaan niin vahvasti ku miltä se nyt tuntuu. Siihen mä haluun just nyt uskoa. Ehkä oon taas väärässä, mutta jokanen tarttee jotain mihin uskoo, sillä muuten tää pakka leviäis käsiin jo kättelyssä.

Me ei tulla näkemään ihan hetkeen tän kaiken kaaoksen keskellä, mutta onneks on muita keinoja pitää yhteyttä. Rehellisesti sanottuna mä en just nyt tiiä, mitä tekisin, jos en kuulis susta mitään moneen kuukauteen. Sun kohdalla en edes haluu ajatella tollasta ennen ku joskus sitten tulevaisuudessa, kun meiän tiet väistämättä erkanee. Tällä hetkellä kuitenkin onneks saadaan keskittyä meiän ihmissuhteeseen ja siihen, että saadaan näitä solmuja auki. Oon kiitollinen siitä, että meiän kuviot toimii paremmin ku uskalsin ikinä toivoa ja saan jakaa näitä asioita just sun kanssa. Toistan itteeni, mutta se ei tällä kertaa poista näiden sanojen merkitystä, päinvastoin. Ei näitä asioita tuu kuitenkaan sit loppujen lopuks kerrottua tarpeeks usein kenellekään.. Pidä huolta itestäs ja sun läheisistä. Me nähdään taas sitten, kun aika on oikee. Sitä on vaikee odottaa, mutta niinku todettu me kyllä kuullaan toisistamme ennen sitä. Lupaan pitää mielessä sun sanoja ja yrittää löytää reittiä siihen parempaan tulevaisuuteen, josta puhuttiin, vaikka se onkin melkonen utopia nyt. Lupaan yrittää olla itelleni mukavampi ja koittaa ettiä sellasta tietynlaista mielenrauhaa. Katotaan, mitä vastaan tulee seuraavaks. Mä oon valmis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti