Mulla ei tosiaan ollu mitään odotuksia sua kohtaan sen kaiken jälkeen mitä ehti tapahtumaan reilu vuoden aikana ennen ku me esittäydyttiin toisillemme. Yhtäkkiä mä kuitenkin istuin siinä sohvalla ja mun olikin helppo hengittää. Ei ehkä ollu reilua sua kohtaan miettiä heti alkuun kauhuskenarioita ja suunnitella sitä kuinka nopeesti kehtaan sanoo, että "kiitos hei". Kuitenkin sun ensimmäisestä sanasta lähtien meiän välille alko muodostumaan hyvä yhteys. Eihän yhdessä tunnissa mitään voi vielä varmaks sanoa, mutta mulla on kuitenkin vibat siitä, että mikäli saadaan jatkaa meiän yhteistyötä, meiän ihmissuhde tulee olemaan jotain sellasta mihin oon valmis luottamaan. Haluun panostaa tähän juttuun itteni takia, sillä nyt on se aika kun on mentävä eteenpäin tai muuten kaikelta katoo pointti. En haluu enää käydä läpi samoja asioita kerta kerran jälkeen, jos en pysty enää löytämään niistä mitään uutta. Todella toivon, että meiän kohtaamisen myötä pystyn päästämään lopullisesti irti ainakin parista menneisyyden haamusta.
Ihmissuhteet. Niistä me alotettiin puhumaan ja se tuntu paremmalta ku mikään hetkeen. Siis se, että sä alotit puhumaan nimenomaan ihmissuhteista, etkä esim. parisuhteista tai muista sellasista. Sä taidat olla se, jolle haluun avata vielä kerran mun menneisyyden parhaimpia ja pahimpia ihmissuhteita. En nytkään oikeen malttais oottaa, että me nähdään ja päästään jatkamaan. Tosin mulla on niin paljon kerrottavaa ihan vaikka tästä viikon sisälläkin tapahtuneesta, ettei meiän aika tuu vielä riittämään oikeen mihinkään muuhun ku pintaraapasuun. Tiedän kuitenkin sen, että hetki hetkeltä me päästään lähemmäs asian ydintä ja sen jälkeen taas voidaan jatkaa eteenpäin. Toki oon miettiny sitä kuinka pystyn kertomaan sulle kaiken mahdollisimman puoluettomasti, jotta sä pystyisit vastaamaan mahdollisimman totuudenmukaisesti. Uskon kuitenkin, että tää tulee toimimaan. Jossain kohtaa yritin vakuuttaa itelleni etten halua enää avata yhtäkään näistä palasista mun menneisyydestä, mutta viimeistään sä sait mut ajattelemaan toisin. Tajusin, että jos en nyt tee tätä, jään kiinni sellasiin ajatuskeloihin, joiden piti jo olla tuhottuja.
Yks asia on kuitenkin sellanen, josta haluun sun tietävän ennen kun jatketaan yhtään eteenpäin. Mun sisällä asuu edelleen auktoriteettiongelmainen kakara, joka ottaa edelleen oman tilansa sieltäkin missä sitä ei sille oikeesti edes ole. Mulla on siis esimerkiks taipumus esittää asiat välillä just niin kapeista kulmista ku voit ikinä uskoa. Teen tota sillon kun mua ei vaan yksinkertasesti kiinnosta oikeestaan mikään. Meiän alku on ollu niin hyvä etten haluis uskoa tekeväni tota sun kohdalla, mutta sekin päivä taitaa tulla vielä. Se ei oo henkilökohtasta ketään muuta ku mua itteäni kohtaan, mutta ymmärrän kyllä ettei se tuu tuntumaan kivalta. Tuun kyseenalaistamaan sun mukavimmatkin sanat ja väittämään ettei millään oo mitään merkitystä. Haluaisin luvata etten tuu tekemään noin, mutta oon tehny sen niin monta kertaa aikasemminkin etten uskalla luvata. Toki mulla on nykyään keinoja vältellä tota, mutta en mee vannomaan, että nekään riittäis. Kaikesta huolimatta mulla on kuitenkin sellaset hyvät vibat tästä meiän jutusta enkä haluu tän enempää maalata piruja seinille. Haluun vaan kertoa sulle kaiken, jotta sulla on enemmän aseita mua vastaan.
Me kohdattiin ehkä vähän outoon aikaan, mutta hyvä niin. En uskalla toivoa oikeestaan mitään, vaikka haluaisinkin ettet oo menossa hetkeen yhtään mihinkään. En vaan haluu uskoo siihen, että oot samantien nostamassa kytkintä, vaikka toisaalta ei sekään ois mitään uutta. Sä vaan oot taas ihan erilainen ihminen ku kukaan muu, johon oon tähän mennessä törmänny. Jos joku ois mulle viime vuoden lopussa kertonu susta, oisin vaan nauranu. Nyt mua lähinnä hymyilyttää, sillä sä oot enemmän ku osasin odottaa. Mulla ei edelleenkään oo sitä kuuluisaa kristallipalloa, mutta voisin väittää tulevaisuuden jatkavan samoilla linjoilla ku tähänkin asti. Meiän kohdalla se ois enemmän ku hyvä, mutta katotaan ihan rauhassa ja päivä/hetki kerrallaan. En oikeen tiedä ketä voisin kiittää, kun just sä ilmeistyit mun elämään, mutta kiitos nyt ainakin sulle, että oot siinä. Ehkä kaikki tosiaan järjestyy pikkuhiljaa ja mä tuun vielä saavuttamaan sen tietynlaisen mielenrauhan. Näin alkuun tästä on ehdottoman hyvä jatkaa.
Ihmissuhteet. Niistä me alotettiin puhumaan ja se tuntu paremmalta ku mikään hetkeen. Siis se, että sä alotit puhumaan nimenomaan ihmissuhteista, etkä esim. parisuhteista tai muista sellasista. Sä taidat olla se, jolle haluun avata vielä kerran mun menneisyyden parhaimpia ja pahimpia ihmissuhteita. En nytkään oikeen malttais oottaa, että me nähdään ja päästään jatkamaan. Tosin mulla on niin paljon kerrottavaa ihan vaikka tästä viikon sisälläkin tapahtuneesta, ettei meiän aika tuu vielä riittämään oikeen mihinkään muuhun ku pintaraapasuun. Tiedän kuitenkin sen, että hetki hetkeltä me päästään lähemmäs asian ydintä ja sen jälkeen taas voidaan jatkaa eteenpäin. Toki oon miettiny sitä kuinka pystyn kertomaan sulle kaiken mahdollisimman puoluettomasti, jotta sä pystyisit vastaamaan mahdollisimman totuudenmukaisesti. Uskon kuitenkin, että tää tulee toimimaan. Jossain kohtaa yritin vakuuttaa itelleni etten halua enää avata yhtäkään näistä palasista mun menneisyydestä, mutta viimeistään sä sait mut ajattelemaan toisin. Tajusin, että jos en nyt tee tätä, jään kiinni sellasiin ajatuskeloihin, joiden piti jo olla tuhottuja.
Yks asia on kuitenkin sellanen, josta haluun sun tietävän ennen kun jatketaan yhtään eteenpäin. Mun sisällä asuu edelleen auktoriteettiongelmainen kakara, joka ottaa edelleen oman tilansa sieltäkin missä sitä ei sille oikeesti edes ole. Mulla on siis esimerkiks taipumus esittää asiat välillä just niin kapeista kulmista ku voit ikinä uskoa. Teen tota sillon kun mua ei vaan yksinkertasesti kiinnosta oikeestaan mikään. Meiän alku on ollu niin hyvä etten haluis uskoa tekeväni tota sun kohdalla, mutta sekin päivä taitaa tulla vielä. Se ei oo henkilökohtasta ketään muuta ku mua itteäni kohtaan, mutta ymmärrän kyllä ettei se tuu tuntumaan kivalta. Tuun kyseenalaistamaan sun mukavimmatkin sanat ja väittämään ettei millään oo mitään merkitystä. Haluaisin luvata etten tuu tekemään noin, mutta oon tehny sen niin monta kertaa aikasemminkin etten uskalla luvata. Toki mulla on nykyään keinoja vältellä tota, mutta en mee vannomaan, että nekään riittäis. Kaikesta huolimatta mulla on kuitenkin sellaset hyvät vibat tästä meiän jutusta enkä haluu tän enempää maalata piruja seinille. Haluun vaan kertoa sulle kaiken, jotta sulla on enemmän aseita mua vastaan.
Me kohdattiin ehkä vähän outoon aikaan, mutta hyvä niin. En uskalla toivoa oikeestaan mitään, vaikka haluaisinkin ettet oo menossa hetkeen yhtään mihinkään. En vaan haluu uskoo siihen, että oot samantien nostamassa kytkintä, vaikka toisaalta ei sekään ois mitään uutta. Sä vaan oot taas ihan erilainen ihminen ku kukaan muu, johon oon tähän mennessä törmänny. Jos joku ois mulle viime vuoden lopussa kertonu susta, oisin vaan nauranu. Nyt mua lähinnä hymyilyttää, sillä sä oot enemmän ku osasin odottaa. Mulla ei edelleenkään oo sitä kuuluisaa kristallipalloa, mutta voisin väittää tulevaisuuden jatkavan samoilla linjoilla ku tähänkin asti. Meiän kohdalla se ois enemmän ku hyvä, mutta katotaan ihan rauhassa ja päivä/hetki kerrallaan. En oikeen tiedä ketä voisin kiittää, kun just sä ilmeistyit mun elämään, mutta kiitos nyt ainakin sulle, että oot siinä. Ehkä kaikki tosiaan järjestyy pikkuhiljaa ja mä tuun vielä saavuttamaan sen tietynlaisen mielenrauhan. Näin alkuun tästä on ehdottoman hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti