torstai 23. tammikuuta 2020

Joskus tuntuu vaikeelta nähdä omaa paikkaa

Yhä edelleen päädyn kelaamaan sitä, että mitä sä tiesit ja tiedät tälläkin hetkellä. Tosin oon jo niin monelle avautunu tästä aiheesta, että pitäis vaan jatkaa eteenpäin ja uskoa siihen, ettet sä tienny mitään, joka sun mielestä ois muuttanu asioita. Eihän me oltais muuten päädytty jatkamaan samoissa kuvoissa. Mulla taitaa vaan olla liian vilkas mielikuvitus ja tahto tietää jotain sellasta missä ei oikeestaan taida olla edes mitään tiedettävää. Toisaalta mun vaisto kertoo toista. Siks meidän pitäis varmaan puhua ja putsata pöytää menneisyyden murusista. Siihen sisältyy kuitenkin riskejä, joita kukaan ei taida kuitenkaan olla valmis ottamaan. Miks pilata jotain sellasta, joka toimii? Miks kaivaa menneitä, kun voidaan vaan jatkaa eteenpäin. Joulukuussa olin vielä valmis avaamaan mun suuni ja olin jopa miettiny eri tapoja lähestyä sitä kaikkea, jolla näytti olevan osuutta meiänkin väleihin. Nyt, kun palasin tähän aiheeseen, yritän löytää tapoja jatkaa eteenpäin ilman mitään ylimäärästä.

Luottamus on välillä olevinaan monimutkanen juttu. Ei se todellakaan mee silleen, että joko luottaa tai ei luota. Puolitotuudet on valitettavasti välillä paras mihin pystytään. Siks kai tääkin asia tunkee mun mieleen vieläkin. Se "ei", jonka kuulin pitkään mun päässä toistona ei vaan onnistunu vakuuttamaan kaiken sen muun jälkeen. Toisaalta oon miettiny, että mikä ois se syy, mikä sai valehtelemaan mulle. Mulla on kaks johtavaa skenariota tähän. Ensimmäinen lähtee siitä, että mä luotan siihen kieltävään vastaukseen, sillä loppujen lopuks mä olin asettanu riman suht korkeelle siinä, että totuus ois mulle oikeesti tärkee juttu. Ja niinhän se olikin. Jos se vastaus ois ollu kyllä, me ei välttämättä oltais päädytty tekemään yhteistyötä. Siinä kohtaa oisin perääntyny, sillä en mä ois pystyny kattomaan sua suoraan silmiin. Tai sitten oltais käyty  todella vakava keskustelu, joka ois pahimmillaan vaan kääntäny veitsiä haavoissa. Näin päästään siihen toiseen skenarioon, sillä se kietoutuu todella vahvasti tohon ensimmäiseen. 

Entä, jos mulle ei kerrottu koko totuutta just sen takia, ettei niitä haavoja revittäis auki, eikä kenenkään tarvinnu vastailla kysymyksiin, joiden vastaukset kietoutu niin riskialttiiseen syy-seuraussuhteeseen. Tää toinen skenario tälleen kirjotettuna tuntuu vähän hakuammunnalta, mutta toisaalta se voi olla enemmän kuin se puolitotuus. Melkeen tekis mieli kallistua siihen, sillä vielä hetki sitten sä sait mut epäilemään sun omia tarkotusperiä. Senkin takia meinasin tulla puhumaan sulle ja samalla avata nää jo menneet asiat, sillä mulla oli snadi viba siitä ettei meiän kahden välinen luottamus oo niin korkeella kuin se vois olla. Molemmat ollaan kuitenkin hoidettu osamme niin hyvin ku ollaan osattu ja silti sä epäilet mua. Tai sitten meiän välinen luottamus on kunnossa, sillä mä luotan kyllä suhun ja, jos se luottamus ei ois molemminpuolinen, oisit nostanu asian esiin. Ehkä kyse onkin siitä, kenelle sä oot vielä lojaalimpi, enkä mä ala sua tuomitsemaan siitä.

Uusi vuosi meinaa aina väistämättä uusia kuvioita eikä siihen oo näkyvissä muutoksia. Sen vuoksi tartuin jo mahdollisuuteen kokea jotain uutta. Älä käsitä väärin, sun ansiosta oon saanu kokea todella monta hyvää hetkeä ja arvostan niitä kaikkia chänssejä, jotka sä oot mulle luonu. Tajusin vaan, että mun tarttee tehä pieni kierros muualla, jotta pystyn kasvamaan siihen rooliin, johon itekin oikeesti haluun. Eikä tää tarkota sitä, että meiän yhteistyö päättyis mikäli se musta on kiinni. Oon aina valmis olemaan mukana ja antamaan joka jutulle kaiken minkä vaan pystyn. Nyt vaan alkaa olemaan se hetki, jollon mun pitää hetkeks vaihtaa vähän maisemaa. En vielä tiedä mihin nää tulevat kuukaudet mut heittää, mutta varmasti tuun olemaan niiden jälkeen taas askelia lähempänä sitä, että voin olla osa sitä "dream teamia", jota ollaan rakentamassa. Niin kliseistä kun tää onkin, niin mä oon valmis uuteen kappaleeseen tässä stoorissa ja se tarkottaa sitä, että mun puolesta viime vuoden tapahtumat saa jäädä taka-alalle. Toivottavasti tää ei kuitenkaan oo se viimeinen osa, vaan saadaan aikaseks jotain paljon upeempaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti