Yks ilta taikaa. Sitä se todella oli. Etukäteen kipuilin sulle ja sä kysyit, että mitä mä muka pelkään niin paljon. En ees vastannu kunnolla ja silti tiesin sun tietävän vastauksen. Ollaan tavallaan sovittu, ettei enää palata tiettyhin tapahtumiin, mutta silti annoit sun täyden tuen. Sun tsemppi oli yks ainoista asioista, jotka sai mut kokoomaan itteni ja nousemaan ehkä jopa täysin uudelle tasolle. Eihän me ehditty sen illan aikama vaihtamaan ku pari hassua sanaa, mutta nekin autto enemmän ku ehkä koskaan tuut uskomaan. Oon todella ilonen siitä, kuinka se ilta meni. Siis tiesin kyllä etukäteen, että siitä saattaa tulla upee, mutta en kuitenkaan osannu odottaa mitään läheskään noin upeeta. Ne kauhukuvat, jotka oli mun päässä onneks haihtu heti, kun sain muuta tekemistä sen hiljasuuden tilalle. Sä tulit vielä jälkikäteen kertomaan olevas ylpee musta ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä mä voin todeta sulle, että kyllä mäkin oo snadisti ylpee siitä, kuinka mulla toimi homma. Tosta jää nin hyvä muisto ettei paremmasta väliä.
Todennäkösesti sä tiedät kaiken siltä illalta, joten mennään suoraan asiaan. Sä tiedät kenen takia mä olin niin paineissa koko illasta ja miks ehkä jopa pelkäsin tietyn ihmisen kohtaamista. Viimeks meinaan, kun me sun kanssa puhuttiin siitä tyypistä, mähän avauduin sulle ihan huolella itkien siinä samalla. Nyt kuitenkin tunnelmat oli onneks täysin erit. Kyllähän mä sulle kerroin, että olin hämmentyny tietystä kohtaamisesta ja siinä vaiheessa, kun sanois ymmärtäväs mua, tiesin, että me ollaan taas samalla aaltopituudella. Sä todella taidat lukea mua paremmin ku moni muu ja sun taito tarkkailla tilanteita sivusta on aivan mieletön. Mä en tiedä, että mitä te ootte sit kahdestaan tai porukassa jutellu illan aikana, tai miten teillä on asiat menny, mutta luotan suhun siinä, että oisit kyllä kertonu, jos sulla ois tullu vastaan jotain sellasta, joka ois liittyny vähäänkään muhun. Just tonkin takia mä arvostan sua enemmän ku ehkä arvaat. En oikeen ees tiedä, miten voisin kiittää sua tosta illasta vielä, mut jotain haluun keksiä, sillä ilman sua tota ei ois tapahtunu enkä ois saanu kokea mitään noin hienoa ainakaan tossa muodossa.
Okei, myönnetään: mulla ois sulle suht monta kysymystä vielä liittyen tohon iltaan ja tiettyihin ihmisiin, mutta mä lupaan pitää ne kysymykset itelläni, sillä en haluu asettaa sua mitenkään ahtaaseen väliin enkä avata vanhoja juttuja. Se ilta kuitenkin tosiaan meni hyvin, niin turha kai yrittää tonkia sieltä juttuja, jotka ei ois ollu niin positiivisia. Ja sit haluaisin kans tietää sen yhden ihmisen liikkeistä ja sanoista, mutta ei silläkään oo oikeestaan kunnon merkitystä enää edes mulle. Vielä hetken tuun miettimään sieltä tiettyjä asioita vähän kriittisemmästä näkökulmasta, mutta sitten oon valmis jatkamaan matkaa ja kohti uusia juttuja. En meinaan malta odottaa sitä, että tää vallitseva tilanne rauhottuu ja meilläkin on mahdollisuus jatkaa yhteistyötä. Omasta puolesta voin sanoa, että me kaks tullaan rokkaamaan taas ihan just sillon, kun se on taas mahdollista. Hitto mulla on ikävä sua ja yhteisiä iltoja, joissa meiän yhteistyö ei koskaan oo jättäny ketään kylmäks. Saa nähdä, ehditäänkö me vielä ennen kesää samaan jotain aikaseks tai ehditäänkö me sit viimeistään kesällä tykittämään yhdessä taas huippujuttuja. Enemmän se sit alkaa olemaan kiinni mun aikatauluista, mutta lupaan ettei nekään kaikkea estä, en yksinkertasesti anna niiden estää.
Tää epätietosuus on aika repivää varsinkin tän ikävän kanssa yhdistettynä, mutta kyllä tää tästä. Nyt mulla on ainakin aikaa yrittää ihan tosissaan selvitellä mun päätä ja ajatuksia. Jos saisin jotain selkoa tähän kaikkeen, se auttais sit kans meiän yhteistyössä, kun en ois ihan näin hukassa koko ajan, Toivottovasti sä pysyt turvassa ja kaikki menee niin hyvin ku on mahdollista, jotta me sitten pystytään näkemään heti, kun se mitenkään on mahdollista. Siihen on vielä määrittelemättömän pitkä aika, mutta toivon sen oleman ennemmin ku myöhemmin. Mulla itelläni on taas tää vaihe, kun menneisyyden haamut hämää enemmän ku pitkään aikaan, mutta kaikellahan on tapana järjestyä ja siihen mä haluun kans just nyt uskoa. Niin tää on se, miks pohdin noita menneitä tapahtumia ylipäätään ja varsinki niitä juttuja ja ihmisiä, joilla ei välttämättä oo ainakaan suoraan ollu täysin hyviä viboja. Mun ajatuskelat pyörii aivan liian lujaa. Tässä hetkessä mua kuitenkin lohduttaa se, että onneks mikään ei oo ikuista. Mulla on sulle vielä yks toive: pidä itestäs huolta. Me kuullaan ehkä aikasemmin ku osataan kumpikaan tällä hetkellä uskoa.
Todennäkösesti sä tiedät kaiken siltä illalta, joten mennään suoraan asiaan. Sä tiedät kenen takia mä olin niin paineissa koko illasta ja miks ehkä jopa pelkäsin tietyn ihmisen kohtaamista. Viimeks meinaan, kun me sun kanssa puhuttiin siitä tyypistä, mähän avauduin sulle ihan huolella itkien siinä samalla. Nyt kuitenkin tunnelmat oli onneks täysin erit. Kyllähän mä sulle kerroin, että olin hämmentyny tietystä kohtaamisesta ja siinä vaiheessa, kun sanois ymmärtäväs mua, tiesin, että me ollaan taas samalla aaltopituudella. Sä todella taidat lukea mua paremmin ku moni muu ja sun taito tarkkailla tilanteita sivusta on aivan mieletön. Mä en tiedä, että mitä te ootte sit kahdestaan tai porukassa jutellu illan aikana, tai miten teillä on asiat menny, mutta luotan suhun siinä, että oisit kyllä kertonu, jos sulla ois tullu vastaan jotain sellasta, joka ois liittyny vähäänkään muhun. Just tonkin takia mä arvostan sua enemmän ku ehkä arvaat. En oikeen ees tiedä, miten voisin kiittää sua tosta illasta vielä, mut jotain haluun keksiä, sillä ilman sua tota ei ois tapahtunu enkä ois saanu kokea mitään noin hienoa ainakaan tossa muodossa.
Okei, myönnetään: mulla ois sulle suht monta kysymystä vielä liittyen tohon iltaan ja tiettyihin ihmisiin, mutta mä lupaan pitää ne kysymykset itelläni, sillä en haluu asettaa sua mitenkään ahtaaseen väliin enkä avata vanhoja juttuja. Se ilta kuitenkin tosiaan meni hyvin, niin turha kai yrittää tonkia sieltä juttuja, jotka ei ois ollu niin positiivisia. Ja sit haluaisin kans tietää sen yhden ihmisen liikkeistä ja sanoista, mutta ei silläkään oo oikeestaan kunnon merkitystä enää edes mulle. Vielä hetken tuun miettimään sieltä tiettyjä asioita vähän kriittisemmästä näkökulmasta, mutta sitten oon valmis jatkamaan matkaa ja kohti uusia juttuja. En meinaan malta odottaa sitä, että tää vallitseva tilanne rauhottuu ja meilläkin on mahdollisuus jatkaa yhteistyötä. Omasta puolesta voin sanoa, että me kaks tullaan rokkaamaan taas ihan just sillon, kun se on taas mahdollista. Hitto mulla on ikävä sua ja yhteisiä iltoja, joissa meiän yhteistyö ei koskaan oo jättäny ketään kylmäks. Saa nähdä, ehditäänkö me vielä ennen kesää samaan jotain aikaseks tai ehditäänkö me sit viimeistään kesällä tykittämään yhdessä taas huippujuttuja. Enemmän se sit alkaa olemaan kiinni mun aikatauluista, mutta lupaan ettei nekään kaikkea estä, en yksinkertasesti anna niiden estää.
Tää epätietosuus on aika repivää varsinkin tän ikävän kanssa yhdistettynä, mutta kyllä tää tästä. Nyt mulla on ainakin aikaa yrittää ihan tosissaan selvitellä mun päätä ja ajatuksia. Jos saisin jotain selkoa tähän kaikkeen, se auttais sit kans meiän yhteistyössä, kun en ois ihan näin hukassa koko ajan, Toivottovasti sä pysyt turvassa ja kaikki menee niin hyvin ku on mahdollista, jotta me sitten pystytään näkemään heti, kun se mitenkään on mahdollista. Siihen on vielä määrittelemättömän pitkä aika, mutta toivon sen oleman ennemmin ku myöhemmin. Mulla itelläni on taas tää vaihe, kun menneisyyden haamut hämää enemmän ku pitkään aikaan, mutta kaikellahan on tapana järjestyä ja siihen mä haluun kans just nyt uskoa. Niin tää on se, miks pohdin noita menneitä tapahtumia ylipäätään ja varsinki niitä juttuja ja ihmisiä, joilla ei välttämättä oo ainakaan suoraan ollu täysin hyviä viboja. Mun ajatuskelat pyörii aivan liian lujaa. Tässä hetkessä mua kuitenkin lohduttaa se, että onneks mikään ei oo ikuista. Mulla on sulle vielä yks toive: pidä itestäs huolta. Me kuullaan ehkä aikasemmin ku osataan kumpikaan tällä hetkellä uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti