Tää viikko on saanu myös sut pyörimään enemmän mun ajatuksissa. Mä pohdin jo viimeks, että ootko sä tajunnu jo jotain sellasta, mikä on saanu sut muuttamaan mielipidettä musta tai edes jostain asioista. Niin kuulitko sä uusimmasta käänteestä? Sun katseet ja reaktiot on ollu vähintäänkin mielenkiintosia viime viikosta alkaen. Ne hymyt, katseet, eleet ja sanat on osunu pelottavan oikeisiin paikkoihin varsinkin, kun en oikeen usko "liian hyviin" sattumiin. Tää on vaan sellanen asia, et mä en ite tuu tekemään alotetta jutellakseni sulle tästä, sillä en mä oo niin varma sun tiedoista ja riski osua väärään on vaan kaikkien kannalta liian iso otettavaks. Siks mulle jää vaihtoehdoks venata sitä, et sä tuut ite puhumaan mulle tai sitten sun joku teko vaikka paljastaa sut.
"Tuolla se hymyilee meille" oli lause, josta tää koko ajatuskela taas lähti purkautumaan. Sä olit vaan hetkeä aikasemmin hymyilly mulle ja hakenu sun frendin ihan koska mä kysyin, että missä hän on. Sä et kyseenalaistanu edes sekunniks sitä, miks mä haluun sun frendin nähdä. Sun ilmeet kertoo välillä enemmän ku tuhat sanaa, kun juttelen sun frendin kanssa. Musta on nyt pari kertaa tuntunu siltä niinku sä haluaisit kysyä multa, et mikä tää homma on. Mä en kyllä osais vastata sulle muuta kuin, et sun frendis on vaan tällä hetkellä se, jolle mun on kaikista helpoin puhua ja, jonka kanssa mun ei tarttee miettiä mitään ylimäärästä. Ja joo kyllä mä oon siitä naisesta kiinnostunu ja haluun tutustua siihen paremmin, mutta tehdä sen ajan kanssa. Mä haluun antaa hänelle kaiken tilan ja ajan, joten mä toivon, että sä teet samoin, jos te päädytte aiheesta keskustelemaan.
Ehkä eniten mun mahan pohjaa hipovin kommentti tuli sun frendin suusta sulle osotettuna yks päivä. "En mä mihinkään oo karannu" oli yks osa niitä sanoja, jotka sai mut vetämään kahvit melkeen väärään kurkkuun. Mä taidan ylianalysoida, mut toi kommentti paljasti jotain teiän keskusteluista. Sen epäilyn varmisti muhun luotu katse. Sä tiedät itsekin etten mä vaan voinu siinä kohtaa kyseenalaistaa mitään, sillä siinä oli paljon tärkeempääki menossa. Okei okei, mä yritän jatkossa pitää omia tunteitani kauempana ja ottaa esimerkiks sut paremmin huomioon, mut kyllä sä tiiät kuinka sitä vaan ajautuu uudestaan ja uudestaan lähelle sitä ihmistä, jonka elämäänsä haluaa. Tavallaan se on vähän itsekästä aina välillä, mut niin se kai joka tapauksessa menee. Se on ku lainalaisuus, joka tulee väkisinkin tapahtumaan. Mä en ehkä just nyt hallitse sitä kaikkein parhaimmalla tavalla, mut mä yritän tsempata. Ajotus on kuitenkin se, mikä tässä merkitsee loppujen lopuks muutenkin.
Sä oot mun silmissä just sellanen, joka kertoo kyllä mitä ajattelee ja kysyy, jos joku asia kiinnostaa. Siks mulla onkin sulle kysymys: Mitä te ootte musta puhunu sun frendin kanssa? Ootko sä kysyny siltä, et mitä tapahtuu. Ootko sä kertonu hänelle millasia viboja sulle on tullu tästä kaikesta? Me molemmat tiedetään, et jos kiellät niitten vibojen olemassaolon, niin sä jätät kertomatta totuuden. Sun käytös paljastaa sut aika tehokkaasti, vaikket sitä ehkä haluukaan varsinkaan mulle myöntää. Mä kuitenkin luotan siihen, että sä otat huomioon myös mun tunteet ja ymmärrät mua. No oli miten oli, kai me nähdään vaan ajan kuluessa, että miten tää kaikki päättyy. Tää teksti kiertää samaa loputonta kehää kuin mun ajatukset just nyt, mut toivottavasti sä sait silti kiinni mun jutusta. Katotaan ens viikolla, jos vaikka saatais puhuttua tästä jollain tasolla. Sitä ennen mä lopetan tän spekuloinnin ja keskityn muuhun. Joku kerta mä osaan sanottaa paremmin tän kaiken.
"Tuolla se hymyilee meille" oli lause, josta tää koko ajatuskela taas lähti purkautumaan. Sä olit vaan hetkeä aikasemmin hymyilly mulle ja hakenu sun frendin ihan koska mä kysyin, että missä hän on. Sä et kyseenalaistanu edes sekunniks sitä, miks mä haluun sun frendin nähdä. Sun ilmeet kertoo välillä enemmän ku tuhat sanaa, kun juttelen sun frendin kanssa. Musta on nyt pari kertaa tuntunu siltä niinku sä haluaisit kysyä multa, et mikä tää homma on. Mä en kyllä osais vastata sulle muuta kuin, et sun frendis on vaan tällä hetkellä se, jolle mun on kaikista helpoin puhua ja, jonka kanssa mun ei tarttee miettiä mitään ylimäärästä. Ja joo kyllä mä oon siitä naisesta kiinnostunu ja haluun tutustua siihen paremmin, mutta tehdä sen ajan kanssa. Mä haluun antaa hänelle kaiken tilan ja ajan, joten mä toivon, että sä teet samoin, jos te päädytte aiheesta keskustelemaan.
Ehkä eniten mun mahan pohjaa hipovin kommentti tuli sun frendin suusta sulle osotettuna yks päivä. "En mä mihinkään oo karannu" oli yks osa niitä sanoja, jotka sai mut vetämään kahvit melkeen väärään kurkkuun. Mä taidan ylianalysoida, mut toi kommentti paljasti jotain teiän keskusteluista. Sen epäilyn varmisti muhun luotu katse. Sä tiedät itsekin etten mä vaan voinu siinä kohtaa kyseenalaistaa mitään, sillä siinä oli paljon tärkeempääki menossa. Okei okei, mä yritän jatkossa pitää omia tunteitani kauempana ja ottaa esimerkiks sut paremmin huomioon, mut kyllä sä tiiät kuinka sitä vaan ajautuu uudestaan ja uudestaan lähelle sitä ihmistä, jonka elämäänsä haluaa. Tavallaan se on vähän itsekästä aina välillä, mut niin se kai joka tapauksessa menee. Se on ku lainalaisuus, joka tulee väkisinkin tapahtumaan. Mä en ehkä just nyt hallitse sitä kaikkein parhaimmalla tavalla, mut mä yritän tsempata. Ajotus on kuitenkin se, mikä tässä merkitsee loppujen lopuks muutenkin.
Sä oot mun silmissä just sellanen, joka kertoo kyllä mitä ajattelee ja kysyy, jos joku asia kiinnostaa. Siks mulla onkin sulle kysymys: Mitä te ootte musta puhunu sun frendin kanssa? Ootko sä kysyny siltä, et mitä tapahtuu. Ootko sä kertonu hänelle millasia viboja sulle on tullu tästä kaikesta? Me molemmat tiedetään, et jos kiellät niitten vibojen olemassaolon, niin sä jätät kertomatta totuuden. Sun käytös paljastaa sut aika tehokkaasti, vaikket sitä ehkä haluukaan varsinkaan mulle myöntää. Mä kuitenkin luotan siihen, että sä otat huomioon myös mun tunteet ja ymmärrät mua. No oli miten oli, kai me nähdään vaan ajan kuluessa, että miten tää kaikki päättyy. Tää teksti kiertää samaa loputonta kehää kuin mun ajatukset just nyt, mut toivottavasti sä sait silti kiinni mun jutusta. Katotaan ens viikolla, jos vaikka saatais puhuttua tästä jollain tasolla. Sitä ennen mä lopetan tän spekuloinnin ja keskityn muuhun. Joku kerta mä osaan sanottaa paremmin tän kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti