Me nähtiin ensimmäisen kerran keväällä ja toisen kerran alkusyksystä. Siitä huolimatta sä muistit mut vielä ja mä muistin sut. Hassua miten jotkut vaan jää noin hyvin mieleen. Mulle kerrottiin sillon keväällä etukäteen, et sä oot huipputyyppi ja niinhän sä ootkin. Mä en tiedä mitä musta on puhuttu sulle, mut mä oon kuullu susta pelkkää hyvää. Sä oot ehkä yks rennoimmista ihmisistä, jonka mä oon koskaan tavannu ja se on vaan korostunu nyt, kun ollaan enemmän oltu samassa paikassa. Sun kanssa asiat hoituu siten, että molemmat kai tavallaan luottaa siihen, et toinen hoitaa hommansa ja, jos tulee esteitä, niin seistään samalla puolella loppuun asti. Mä en oo tähän mennessä kertaakaan kyseenalaistanu sun sanoja enkä usko, et mun tarttee jatkossakaan.
Mun luottamus toista kohtaan on välillä tosi sokeeta ja aina oon varautunu siihen ettei se toinen luota muhun samalla tavalla kuin mä siihen, kun oon niin monta kertaa pettyny. Sun kanssa kaikki on kuitenkin helppoa. Sain susta sellasen ensivaikutelman, et sun sanat ja teot kulkee samaa tietä eikä se vaikutelma oo haalistunu yhtään. Sä oot oikeesti suoraselkänen ja reilu. Mitä enemmän opin susta, sitä enemmän pidän sun tyylistä. Sun seurassa tuntuu hyvältä olla just se, joka mä oon ilman mitään ylimäärästä suodatinta. Sä annat mulle tilaa toteuttaa itteäni ilman ylimääräsiä reunaehtoja. Se on mulle oikeesti helpottavaa, kun tiiän sen riittävän, et oon oma itteni, sillä se ei todellakaan oo mulle mikään itestäänselvyys.
Yks juttu mistä mä pidän erityisesti on se, et kun sua kuuntelee ja samalla kattoo sua silmiin niin se ei koskaan oo tuntunu kiusalliselta. Siinä ei oo ylimääräsiä jännitteitä eikä tuu pakonomasta tarvetta siirtää katsetta pois. Sä oot mua niin paljon puheliaampi, et mua aina välillä alkaa hymyilyttämään, kun sä jaksat puhua niin kauan ja otat mut huomaamattomasti sun juttuun mukaan. Mä en voi olla ensimmäinen ketä tän sanoo, mutta sulla on todella miellyttävä ääni ja sä oot oikeesti sellanen tosi lämmittävällä tavalla vallottava persoona. Pelkkä sun läsnäolo nostaa tunnelmaa. Sä oot kans ihmisläheisellä tavalla järkevä, jos noin nyt voi edes kuvailla. Meinaan sitä, et sä oot tasapuolisesti kaikille just se ketä oot. Sä et oleta mitään, vaan annat jokaselle mahdollisuuden näyttää persoonaansa. Toi on yks monista syistä, miks mä kunnioitan sua enemmän ku pystyn sanoilla kuvaamaan.
Mä aina väitän, et oon huono lukemaan toisia ihmisiä enkä osaa tulkita rivien välejä. Sun kohdalla musta kuitenkin tuntuu, et meillä on joku sanaton yhteys. Aika useesti, vaikka toinen ei sanoiskaan kaikkea suoraan, molemmat tietää asian oikeen laidan ja toisen eleistä ollaan päätelty sen hetken fiiliksiä. Nyt, kun kirjotan tätä tekstiä hymyilen itekseni, sillä mulle tulee mieleen kaikkia juttuja, joissa ollaan oltu toistemme puolella ilman sanoja ja teoilla osotettu se. Hymyilen vielä lisää, sillä mietin niitä kertoja, kun sä oot seissy mun takana vaikken oo itekään ollu ihan varma itestäni. Mehän ei vielä edes tunneta toisiamme kunnolla ja silti pystyn sanomaan tän kaiken olevan totta. Siksikin mä todella toivon, et tullaan jatkossakin tekemään yhteistyötä. Sun kaltasia tyyppejä tässä maailmassa ei meinaan oo liian monta. Sitäpaitsi mä haluan vielä kattoo sua pitkään silmiin ja kuunnella sun juttuja.
Mun luottamus toista kohtaan on välillä tosi sokeeta ja aina oon varautunu siihen ettei se toinen luota muhun samalla tavalla kuin mä siihen, kun oon niin monta kertaa pettyny. Sun kanssa kaikki on kuitenkin helppoa. Sain susta sellasen ensivaikutelman, et sun sanat ja teot kulkee samaa tietä eikä se vaikutelma oo haalistunu yhtään. Sä oot oikeesti suoraselkänen ja reilu. Mitä enemmän opin susta, sitä enemmän pidän sun tyylistä. Sun seurassa tuntuu hyvältä olla just se, joka mä oon ilman mitään ylimäärästä suodatinta. Sä annat mulle tilaa toteuttaa itteäni ilman ylimääräsiä reunaehtoja. Se on mulle oikeesti helpottavaa, kun tiiän sen riittävän, et oon oma itteni, sillä se ei todellakaan oo mulle mikään itestäänselvyys.
Yks juttu mistä mä pidän erityisesti on se, et kun sua kuuntelee ja samalla kattoo sua silmiin niin se ei koskaan oo tuntunu kiusalliselta. Siinä ei oo ylimääräsiä jännitteitä eikä tuu pakonomasta tarvetta siirtää katsetta pois. Sä oot mua niin paljon puheliaampi, et mua aina välillä alkaa hymyilyttämään, kun sä jaksat puhua niin kauan ja otat mut huomaamattomasti sun juttuun mukaan. Mä en voi olla ensimmäinen ketä tän sanoo, mutta sulla on todella miellyttävä ääni ja sä oot oikeesti sellanen tosi lämmittävällä tavalla vallottava persoona. Pelkkä sun läsnäolo nostaa tunnelmaa. Sä oot kans ihmisläheisellä tavalla järkevä, jos noin nyt voi edes kuvailla. Meinaan sitä, et sä oot tasapuolisesti kaikille just se ketä oot. Sä et oleta mitään, vaan annat jokaselle mahdollisuuden näyttää persoonaansa. Toi on yks monista syistä, miks mä kunnioitan sua enemmän ku pystyn sanoilla kuvaamaan.
Mä aina väitän, et oon huono lukemaan toisia ihmisiä enkä osaa tulkita rivien välejä. Sun kohdalla musta kuitenkin tuntuu, et meillä on joku sanaton yhteys. Aika useesti, vaikka toinen ei sanoiskaan kaikkea suoraan, molemmat tietää asian oikeen laidan ja toisen eleistä ollaan päätelty sen hetken fiiliksiä. Nyt, kun kirjotan tätä tekstiä hymyilen itekseni, sillä mulle tulee mieleen kaikkia juttuja, joissa ollaan oltu toistemme puolella ilman sanoja ja teoilla osotettu se. Hymyilen vielä lisää, sillä mietin niitä kertoja, kun sä oot seissy mun takana vaikken oo itekään ollu ihan varma itestäni. Mehän ei vielä edes tunneta toisiamme kunnolla ja silti pystyn sanomaan tän kaiken olevan totta. Siksikin mä todella toivon, et tullaan jatkossakin tekemään yhteistyötä. Sun kaltasia tyyppejä tässä maailmassa ei meinaan oo liian monta. Sitäpaitsi mä haluan vielä kattoo sua pitkään silmiin ja kuunnella sun juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti